Lentosotakoulun puistokäytävällä tallusteli eilen rauhallisen oloisena yksinäinen, noin kolmevuotias poika.
Suuntana hänellä oli ruokala.
Reitti pakolaisperheiden käyttöön saatujen lentosotakoulun kerrostalojen ja entisen sotilaskodin ruokalan välillä lienee tullut jo hänellekin tutuksi muutaman Kauhavalla vietetyn päivän aikana.
Puolenpäivän jälkeen ruokalassa oli melkoinen tohina.
Meneillään oli turvapaikanhakijoille lahjoitettujen vaatteiden jako.
Vaatevarantoa näytti riittävän, mutta jakelun hallintaan ei ollut riittävästi väkeä.
Puoli yhdeltä paikalla oli vain yksi SPR:n työntekijä eli hätämajoituskoordinointia tekevä Mirja Katajamäki. Hän oli joutunut hälyttämään vapaaehtoistyöhön sisarensa Katja Rintamäen.
– Pitäisihän meillä olla vapaaehtoisia, mutta kahden sairastumistapauksen takia tulimme tänne toimistolta apuun, Mirja Katajamäki kertoi.
– Aivan partaterällä tässä toimimme. Vapaaehtoistyövoimalle on nyt kova tarve, Mirja Katajamäki totesi.
Auttajat työskentelevät kolmessa vuorossa joka päivä. Vuoroihin pitäisi saada normaalisti 2–3 henkilöä.
Eilisestä tilanteesta ulkopuolisenkaan ei ollut vaikeaa huomata, että vaatteiden jaossa tilanne ei ollut hallinnassa.
Käytännössä tämä näkyi niin, että osa turvapaikanhakijoista yritti valita tarpeisiinsa sopivimmista vaatteista parhaat päältä ennen kuin työväki oli niitä ehtinyt lajitella pöydälle.
Siinä moni myös onnistui, sillä asiasta huomauttaminen ei auttanut. Jonkinlainen yhteinen kieli löytyi Katja Rintamäen arvion mukaan vain noin joka kolmannen kanssa.
Osa vapaaehtoisista kulkee päivätöissä, jolloin he eivät juurikaan pysty tulemaan apuun viikolla.
Yksi heistä oli eilen apuun rientänyt Katja Rintamäki.
Hän tekee kahta työtä. Toinen työpaikka on Postilla ja toinen Härmän kylpylän uinninvalvojana.
– Toki haluan auttaa, mutta mahdollisuuteni ovat rajalliset. Olen itsekin perheellinen. Silti aina, kun tulee hätäsoitto, yritän päästä paikalle. Niin kuin tänäkin päivänä, Rintamäki kertoi.
Ruokalassa riitti eilen elämää.
Tunnelma vastaanotettujen keskuudessa huokui pienestä hässäkästä huolimatta rauhaa, joka saattoi kieliä siitä, että huomattavasti epäselvempiäkin tilanteita heillä on riittänyt viime viikkoina.
Hyväntuuliselta vaikutti myös Irakin Alnajafin kaupungista Kauhavalle monien vaiheiden jälkeen kulkeutuneen Adel Helal Alin perhe.
Hänellä oli vaimonsa Wejdan Hanzahuseinkin kanssa matkassa jo mukavasti kävelyn taitavat kolmoset.
– Näiden kolmosten lisäksi meillä on vielä yksi lapsi Irakissa. Olo täällä tuntuu turvalliselta, perheen pää kertoi tulkin välityksellä.
Hänen näkemyksensä oli se, että kotipuoleen ei rauha kovin äkkiä palaa. Siksi suunnitelmissa on jäädä Suomeen pysyvästi.
Matka kauhavalaismaisemiin oli kestänyt 25 päivää. Välimeren venekyydin jälkeen pariskunta kolmosineen oli matkannut Makedonian, Kroatian, Serbian, Unkarin ja Saksan kautta.
Pesueen reissu oli taittunut veneellä, junalla, autolla ja osin myös kävellen.
Kauhavan keskuksen nuorin lapsi on tällä hetkellä yhdeksän kuukauden ikäinen Ibtisaam Mahamed. Lisäksi yksi äideistä synnyttää lähipäivinä.
Yhdeksänkuisen lapsen somalialaistaustainen äiti Zainab Saiid on tulijoiden ainut jemeniläinen. Hän oli tehnyt pitkän matkansa yksin.
Nainen oli silminnähden tyytyväinen oloonsa Kauhavalla ja sanoi tuntevansa olonsa nyt turvalliseksi.