Sotilaallinen uhka Suomen lähialueella on muuttanut muotoaan. Syy turvallisuustilanteen muutokseen on Venäjän toimeenpanema Krimin valtaus ja Venäjän toiminta Itä-Ukrainassa sekä Itämerellä. Suomen on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan varauduttava nopeisiin ja arvaamattomiinkin muutoksiin toimintaympäristössään.
Nopeisiin tilanteisiin Suomen nykyiset puolustusjärjestelyt, jotka perustuvat reserviläisten kutsumiseen palvelukseen, ovat liian hitaita. Yllätetyksi tulemisen mahdollisuus on iso. Venäjä aloitti Krimin valtaamisen ottamalla nopeasti haltuunsa kaksi sen lentokentistä. Operaation toteuttivat ”vihreät miehet” eli tunnuksettomat sotilaat – uudenlaista toimintaa sekin.
Tällaiseen uhkaan on varauduttava palveluksessa jo olevilla joukoilla. Poliittiseen keskusteluun siitä, tulisiko mahdolliseen uhkaan valmistautua vai ei, ei ole aikaa.
Päätös valmiuden kohottamisesta on oltava puolustusvoimien omalla vastuulla. Toki tasavallan presidentille, pääministerille ja puolustusministerille on syytä kertoa valmiuden kohottamisesta.
Ellei mahdollisesti meneillään olevia kertausharjoituksia lasketa mukaan, on puolustusvoimien vahvuus normaaliaikana noin 25 000 sotilasta, joista 8 000 kuuluu henkilökuntaan ja loput ovat varusmiehiä. Tällä joukolla pystytään varautumaan nopeisiin ja arvaamattomiinkin tilanteisiin, kunhan myös varusmiehiä hyödynnetään. Nykylainsäädännön puitteissa se ei ole mahdollista.
Lakia on siis muutettava, ja työ onkin jo käynnissä.
Joidenkin mielestä varusmiehiä ei pitäisi käyttää valmiusjoukoissa, koska se voi olla heille vaarallista. Joidenkin mielestä varusmiehiä voi käyttää, kunhan heillä on tehtävään täydellinen koulutus.
Vaarallisinta varusmiehille on uhkatilanteessa jättää heidät keskenään kasarmille, kun henkilökunta lähtee suojaamaan esimerkiksi lentokenttää. Vihreät miehet valtaavat varuskunnan nopeasti.
Jos valmiustehtäviin vaaditaan varusmiesten kouluttaminen viimeisen päälle, jää valmiustehtäviin käytettävien varusmiesten määrä liian pieneksi uhkaan ja suojattavien kohteiden määrään nähden.
On siis arvioitava, milloin varusmiehillä on riittävä koulutus, jotta heidät voidaan sijoittaa valmiusjoukkoon.
Varusmieskoulutus alkaa noin kaksi kuukautta kestävällä peruskoulutuskaudella, joka on samanlainen kaikissa varuskunnissa. Nimensä mukaisesti peruskoulutuskaudella opetetaan sotilaan perustaidot ja niiden sisäistäminen testataan taistelijan tutkinnossa.
Peruskoulutuskauden jälkeen osa varusmiehistä aloittaa johtajakoulutuksen muiden suunnatessa pariksi kuukaudeksi tehtäväkohtaiseen erikoiskoulutukseen.
Kokemukseni perusteella näiden koulutusvaiheiden hyväksytty suorittaminen antaa riittävät valmiudet valmiusjoukkoihin.
Järjestely takaisi sen, että Suomella olisi aina välitön valmius vastata nopeisiin tilanteisiin palveluksessa olevilla sotilailla ja riittävän suurella joukolla.
Henkilökuntaan ja reserviläisjoukkoihin perustuvalla järjestelyllä muuttuneeseen uhkaan ei voida vastata.
JUKKA AHLBERG