Juhlatamineisiin sonnustautunut urheiluväki hiljenee. Hymyt ovat hyvin jännittyneitä.
– Vuoden urheilija 2016 on...
Spekulaatiot päättyvät Hartwall-areenassa tiistaina noin kello 22, kun Vuoden urheilijan nimi julkaistaan. Oli nimi mikä tahansa, siitä juhlien pitäisi vasta alkaa. Juhlien, jossa voittaja saa kaiken ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen.
Mutta kuka ikinä voittaakaan, hän tietää kunnian lisäksi kohtaavansa myös kielteistä julkisuutta, ehkä jopa parjausta. Sosiaalinen media täyttyy väärä valinta -ilkkumisista perusteluineen tai ilman, ja kolumnistit antavat ruoskansa viuhua.
Paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti on ykkössuosikki Vuoden urheilijaksi. Tiistai-illasta voi tulla yksi hänen pitkän ja menestyksekkään uransa merkkipaaluista. Silti hänellä on ristiriitaisia tunteita siitä, haluaako edes voittaa.
– Urheilijasta ei saisi tuntua tältä. Vertailu ja keskustelu ovat vain menneet niin kielteisiksi, että se heijastuu meihinkin, Tähti harmittelee.
– Jos minä voitan, en halua mennä lavalle noutamaan palkintoa sillä fiiliksellä, että tässä voi olla jotain negatiivistakin.
Estejuoksun Euroopan mestari Jukka Keskisalo valittiin Vuoden urheilijaksi 2006. Se oli aikaa ennen suurta gaalaa ja sosiaalista mediaa. Keskisalo sai tittelin ja kunnian ilman suuria soraääniä.
Toki valinnoista on aina marmatettu ja jupistu, mutta ne eivät ole vyöryneet urheilijoiden korviin.
– Nykyään juhla on hieno, mutta jälkipyykki rumaa, miettii nuorten olympiavalmentajana vuoden alussa aloittanut Keskisalo.
Keskisalo on tehnyt saman havainnon kuin Tähti. Kielteisesti sävyttynyt keskustelu ja vastakkainasettelu ovat aiheuttaneet lieveilmiön, jossa valintaa ei enää mielletä pelkästään myönteisenä.
Ehkä juuri siksi viime vuonna nähtiin todellinen lässähdys, kun Tero Pitkämäki otti Vuoden urheilija -tittelin haltuunsa hieman häpeillen. Se oli valinta, joka tuntui monesta väärältä. Pitkämäki tiesi, että se kääntyy vain häntä vastaan.
– Jos vaikka me urheilijat olisimme äänestäneet, tuskin Tero olisi voittanut, Tähti epäilee.
Tähti tiesi, miltä häpeilevästä Pitkämäestä tuntui. Hän koki saman, kun vuonna 2007 valittiin viimeisen kerran erikseen Vuoden vammaisurheilija.
– Monissa paralajeissa Suomeen oli silloin tullut mitaleita, mutta meillä ei ollut edes arvokisoja.
– Oli tosi kiusallista hakea sitä palkintoa. Tuli olo, etteivät valitsijat tienneet muita vammaisurheilijoita kuin Leo-Pekka Tähden.
Neljä vuotta sitten hänen tunteensa Urheilugaalassa olivat hämmentyneet. Hän voitti yleisöäänestyksen vuoden sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä. Se oli kuin laastaria Vuoden urheilija -valinnasta tulleeseen haavaan.
Paralympia- ja EM-kulta sekä maailmanennätys toivat Tähdelle äänestyksessä eniten ykkössijoja. Silti hän jäi kolmanneksi, koska 50 urheilutoimittajaa, eli 13,9 prosenttia äänestäjistä, jätti hänet lapultaan kokonaan pois.
– Olen positiivisesti yllättynyt, jos niistä 50:stä puolet on nyt hyväksynyt minut lapulleen. Pelkään nollaäänten kuitenkin taas ratkaisevan.
Vuoden urheilija on Urheilutoimittajien liiton palkinto, mutta pyörätuolikelaajaa kiehtoisi malli, jossa päätäntävalta vietäisiin toimittajilta pois.
– Siihen voisi vaikkapa koota urheilijoista raadin, joka äänestäisi. Toinen vaihtoehto voisi olla siirtyminen esimerkiksi Ison-Britannian malliin. Silloin ei edes haettaisi parasta urheilijaa, vaan vuoden merkittävintä urheilupersoonaa.
Jos nyt valittaisiin Vuoden urheilupersoona, Patrik Lainetta olisi vaikea ohittaa. Se sopisi Tähdelle hyvin.
– Laineen kaltaista ilmiötä ei tule joka vuosi.
Urheilumanageri Harri Halme liputtaa nykyisen käytännön puolesta. Hän kehuu juhlavuottaan viettävää Urheilugaalaa hienona tapahtumana, joka lisää urheilun arvostusta. Sen sisällä Vuoden urheilija -valinta on Halmeen mielestä tyylikäs perinne.
– Se pitää hyväksyä, että suoritusten ja lajien vertaaminen on aina tunnepitoista.
– Paljon riippuu myös siitä, mihin urheilutoimittajat takertuvat vuoden kahden viimeisen kuukauden aikana. Melkein joka vuosi joku loppuvuoden aikana runsaasti julkisuutta saanut urheilija on vähintään viiden joukossa. Toimittajan paras tietolähdehän on toisen toimittajan jutut, Halme nauraa.
Urheilugaala tiistaina TV2:lta kello 20–22.
HARRI LAIHO, LÄNNEN MEDIA