Jouko Pesonen puuttui tärkeään aiheeseen kirjoituksessaan, jonka otsikkona oli ”Suomikansan kujanjuoksu”.
Syntyvyyden laskemisen vuoksi on lietsottu pelkoa siitä, että suomalaiset joutuvat vähemmistöksi omassa maassaan. Ajattelutapa on kummunnut jopa poliittiselle kentälle luoden salaliittoteorioiden tapaan ajatuksen siitä, että kyseessä on harkittu ja ennalta suunniteltu väestönvaihto, jonka tuloksena suomalaiset joutuvat vähemmistöksi omassa maassaan.
Syitä syntyvyyden alenemiselle on etsitty harjoitetusta politiikasta. On syytetty muun muassa Suomen hallitusta tukien leikkaamisesta ja vastaavista seikoista. Nyt kun jopa politiikan vasemmallakin laidalla todetaan, että velkaantumisen taittamiseksi on myös jatkossa varauduttava leikkauksin ja sopeutuksiin, ei juuri parempaa tulevaisuudenkuvaa ole tarjolla ainakaan politiikan kentällä.
Monia ihmisiä vaivaa yksinäisyys ja siitä johtuva näköalattomuus. Liian suuret, ulkonäköön, varallisuuteen, elintasoon ja sosiaaliseen asemaan kohdistuvat vaatimukset ovat kaiketi osasyy siihen, että perheellistyminen ja parinmuodostus ovat monelle nousseet ylittämättömäksi kynnykseksi.
Nythän on muotia olla pinnallinen ja vain omaa hyväänsä tavoitteleva ihminen, joka asemaansa pyrkiessään ilman omantunnon tuskia on valmis polkemaan muut jalkoihinsa tänä yksilöllisyyttä ylikorostavana aikakautena. Tuohon ajattelutapaan ei käsite ”yhteinen hyvä’” istu vaan tunnus ”kaikki tänne mulle heti”.
Oma lukunsa on nyt monellakin taholla vellova sodan uhka, joka tahtomattakin jäytää ihmisten mieliä ja sumentaa tulevaisuutta. Esimerkkinä vaikkapa Ukraina, jossa syntyvyys on voimakkaasti alentunut Venäjän laittoman hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.
Toisaalta, esitän vakavan kysymyksen. Onko mahdollinen suomalaisten hiipuminen kovinkaan vakava asia? Historia tuntee monia hävinneitä kansoja, joilla aikoinaan on ollut suurikin merkitys maailmanhistoriassa, esimerkkeinä heettiläiset ja assyrialaiset jotka Raamatussakin mainitaan.
Jo vuosikymmeniä sitten julkaistussa Etelä-Pohjanmaan historian ensimmäisessä osassa sen kirjoittaja tuo julki ajatuksen siitä, että eiväthän suomalaiset ole olleet tämän maan alkuperäisiä asukkaita. Hiljattain herätti someraivoa julkituotu tutkimus, jossa pääteltiin että Suomen ensimmäiset asukkaat ovat olleet tummaihoisia.
Se ei tietysti ole ajatuksena kaikkia miellyttänyt. Varmaa on ainakin se, että Suomen aluetta ovat asuttaneet saamelaiset, jotka ovat jättäneet jälkensä paikannimistöön, esimerkkeinä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla vaikkapa Lapua, Lappajärvi, Lappränt Vaasan lähellä, Lappören Raippaluodon saaristossa ja Mustasaaressa oleva Torik -niminen tila.
Suomalaisen väestön lisääntyessä ovat saamelaiset joutuneet siirtymään vuosisataisilta nautinta-mailtaan kauas pohjoiseen.
Jos ovat Suomen alkuperäiset asukkaat yli 9 000 vuotta sitten olleet tummaihoisia, niin nykylinjan jatkuessa ja suomalaisten ihan itse aiheuttamansa syntyvyyden alenemisen vuoksi saattavat tulevaisuuden suomalaiset taaskin olla tummaihoisia.
Kehityksen pyörä kääntyy alkuasentoonsa. Onko se vakava asia, sopii kysyä? Suomalainen kulttuuri ja identiteetti saavat vain tummemmat kasvot. Ketä se haittaa?
Elämä ja historia ovat joka tapauksessa jatkuvaa muutosta. Jos muualta tulleet saadaan integroitua sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan, niin taatusti he ovat yhtä hyviä suomalaisia kuin mekin.
Ei värillä väliä!
Erkki Rantamäki
Vaasa