Maamme vanhin väestönosa muistaa hyvin sodan kauheudet ja siitä seuranneet poikkeusolot. Oli pelkoa, surua ja menetyksiä. Tarvittiin joustamista ja kärsivällisyyttä. Ihmisten elämä muuttui niin nopeasti, ettei siihen pystytty varautumaan.
Sotavuodet haastoivat kotirintamaa huolehtimaan rintama-olosuhteissa olevista miehistä ja naisista. Samalla tuli huolehtia siitä, että yhteiskunta toimii monista puutteista huolimatta. Neljäkymmentäluvulla syntyneillä sota ja siihen liittyvät keskustelut olivat vielä hyvin lähellä, mutta myöhemmille ikäluokille sota ja poikkeusolot ovat jo etäisempiä.
Viime aikoina olemme jälleen joutuneet seuraamaan televisiosta sodan kauheuksia ympäri maailmaa, meidän ei kuitenkaan saa turtua siihen.
Rauhattomuus on tullut valitettavasti yhä lähemmäksi myös meidän maatamme.
Yhteiskunnan ja kotitalouksien varautuminen on nyt tärkeää ja siihen me voimme jokainen mahdollisuuksiemme mukaan osallistua. Mielestäni turvallisuuskavatus pitäisi ottaa jo koulussa opetussuunnitelmien osaksi lasten ja nuorten ikäkaudet huomioiden. Tietävätkö peruskoululaiset ja nuoret esimerkiksi mitä tarkoittavat käsitteet kotivara, kokonaisturvallisuus, huoltovarmuus jne.
Moni asia toteutuu nykyisin vain vapaaehtoisvoimin.
Koulutus voisi ohjata ja motivoida nuoria myös vapaaehtoistehtäviin. Varautuminen ei toteudu ilman tekijöitä.
Martti Pajulammi (kesk.)
Seinäjoki