”Vapauttakaa Palestiina” kuulostaa vapauden puolustamiselta. Mutta todellisuudessa tästä iskulauseesta on monille tullut peitetarina aivan toisenlaiselle asialle: vihalle Israelia kohtaan, terrorismin oikeuttamiselle – ja joissain tapauksissa suoranaiselle juutalaisvihalle.
Kun ihmiset marssivat tämän iskulauseen kanssa ja huutavat samalla ”Joelta mereen” (From the river to the sea), kyse ei ole rauhasta. Kyse on vaatimuksesta, että Israel on hävitettävä. Se ei ole taistelu kahden valtion puolesta – vaan taistelu yhtä valtiota vastaan.
Vielä pahempaa on se, että tämä iskulause kulkee usein käsi kädessä Hamasin tukemisen kanssa – järjestön, joka sortaa omaa kansaansa, teloittaa eri mieltä olevia, käyttää siviilejä ihmiskilpinä ja jonka avoimena tavoitteena on Israelin tuhoaminen.
Silti monet aktivistit vaikenevat tästä. Jotkut jopa puolustavat siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa ”vastarintana”.
Tämä on korkean tason tekopyhyyttä. Ne, jotka väittävät taistelevansa vapauden puolesta, sulkevat silmänsä diktatuurilta, kunniaväkivallalta ja täydelliseltä ihmisoikeuksien puutteelta niillä alueilla, joita he väittävät haluavansa ”vapauttaa”.
Totuus on epämiellyttävä – mutta se on sanottava: ”Vapauttakaa Palestiina” on monissa tapauksissa muuttunut väkivaltafantasioiden, antisemitismiin kietoutuneen politiikan ja länsimaisten demokratioiden halveksunnan kulissiksi.
Meidän tulisi lakata hyväksymästä iskulauseita kyseenalaistamatta, mitä ne todellisuudessa tarkoittavat – ja ketkä niitä kantavat.
Christoffer Wiik
Vaasa