Lippu voisi liehua tänäänkin salossa, kun on alkuun päästy. Suomessa kelpaa juhlia kansainvälistä lehdistönvapauden päivää.
Olemme tilastoykkösiä lehdistönvapauslistauksessa, jonka laatii vuosittain Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Kärkisija on ollut Suomen hallussa jo seitsemän vuoden ajan. Vapaasta sanasta on tullut maabrändi, jota todella kelpaa esitellä.
Järjestö arvioi 180 maan lehdistönvapautta muun muassa sen perusteella, kuinka itsenäisesti media saa toimia.
Toimittajien riippumattomuus ja turvallisuus ovat keskeisellä sijalla. Indeksi perustuu 2015 tietoihin. Suomen jälkeen tulee Alankomaat, sitten Norja, Tanska ja viidentenä Uusi-Seelanti. Ruotsilla on kohennettavaa, sillä maa löytyy sijalta kahdeksan.
Tällaista listaa tutkiessa luulisi, että olisi mukava kulkea suomalaisena journalistina rotsi auki helottavassa kevätauringossa.
Vapaa sana vaatii jatkuvaa aktiivista työtä, vanhoilla meriiteillä ei pitkälle pötkitä.
Veroparatiiseihin sijoitetusta varallisuudesta kertovat Panama-paperit aiheuttavat hämmennystä mediakentässä. Panamalaisesta lakiasiaintoimistosta peräisin olevat asiakirjat ovat Ylen hallussa. Verottaja uhkaa tehdä kotietsinnän Ylen tiloihin, ellei se luovuta verokarhun hinkumia papereita. Yle vetoaa lähdesuojaan: lähteiden tiedot voivat paljastaa, kuka tiedot on vuotanut.
Jos Yle velvoitetaan antamaan paperit, voidaan ajautua kaltevalle pinnalle. Panama-paperien jälkeen voisi kotietsintäjono pidentyä. Ihmiset varoisivat vuotamasta epäkohtia. Se ei olisi sivistysvaltion merkki. Viranomaisilla on viralliset keinonsa tiedonhankintaan, verottaja käyttäköön niitä. Toivottavasti se myös onnistuu työssään.
Sananvapaudessakaan mikään ei tule ilmaiseksi. Mikä menee ylös, voi tulla alas. Puola putosi sananvapausindeksissä sijalta 18 sijalle 47. Puolan hallitus sääti uuden medialain, jolla se yrittää kontrolloida julkista sanaa.
Puolasta ei kannata Suomen ottaa mallia.
TONI VILJANMAA