Valtamedia on turvoksissa kommentteja, kirjoituksia ja mielipiteitä vanhustenhoidon ja terveyspalveluiden huonosta tilanteesta. Otankin nyt vastapainoksi subjektiivisen näkökulman näihin kaikille elämän jossakin vaiheessa eteen tuleviin asioihin.
Kun aiheella vielä politikoidaan, on soppa valmis. Poliitikot valavat negatiivista ilmapiiriä, negatiivisempaa mitä todellinen tilanne on. Toki palveluiden saannin ja laadun välillä on varmasti vaihtelua eri hyvinvointialueiden ja kuntien välillä.
Ilmapiirissä on pitkälle itseään toteuttavasta ilmiöstä. Kun hoetaan samaa asiaa viikosta toiseen, se alkaa muuttua todeksi. Tilanne kroonistuu. Ikävintä tässä on puolueiden politikointi, edun hakeminen syyttelemällä puolueelleen jankuttamalla kuinka surkeaa kaikki on. Pelinappuloina olevat ihmiset ovat kuitenkin vanhoja ja sairaita, joita käytetään puolueiden suosion lisäämiseen.
Keskustelua seuratessa joskus tuntuu kuin mitään palveluita ei olisi saatavilla tai mikään ei toimi. Toki parantamisen varaa on aina, esimerkiksi vanhustenhoidossa on jouduttu sijoittamaan vanhuksia kauas läheisistään ja ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä joudutaan odottamaan kohtuuttoman pitkiä aikoja. Sitä ei voi kiistää. Poliitikot puhuvat paljon terapia- ja hoitotakuista, jotka pahimmillaan jopa hidastavat akuuttia hoitoa tarvitsevien hoidonsaantia. Ne ovat poliittisia taikasanoja, joilla uskotellaan ongelmien ratkeavan. Hoitotakuu ei takaa sitä tärkeintä, hoidon oikea-aikaista saamista oikeassa paikassa ja oikeassa mittasuhteessa.
Tekemättä eroa julkisen ja yksityisen sektorin tarjoaman hoidon välillä hoidon laatu on kokemusteni mukaan hyvällä tasolla. Hoitajat ovat pääsääntöisesti ammattitaitoisia ja motivoituneita ja työyhteisöt pääasiassa hyvähenkisiä.
Sen huomaa nopeasti millainen ilmapiiri talossa vallitsee. Kun työyhteisö on hyvin johdettu ja organisoitu, raskas työ ei näy asukkaan/potilaan huonona kohteluna ja omaisetkin otetaan hoidossa huomioon yhteistyökumppanina eikä ”kyttääjinä”. Välineet, teknologia ja hoitotarvikkeet ovat myös kehittyneet valtavasti viime vuosikymmeninä. Posittivinen ilmapiiri tuoksuu jo yksikköön ja huoneeseen tultaessa hyvältä.
Terveyspalveluita saa, kun on ajoissa asialla. Poikkeukset vahvistavat tässäkin säännön. Hyvänä esimerkkinä toimii hammashoito. Kun varaa ajan, tarkastuksen ja kiireettömät korjaukset saa kyllä parissa kolmessa kuukaudessa. Akuutit, kiireellistä hoitoa vaativat hoidot saa heti, kun tarve on välttämätön. Muutkin terveyspalvelut mielestäni hyvin asiakaslähtöisesti, tarpeen ja kiireellisyyden mukaan. On sairauksia, kuten syövät ja tapaturmat, joiden hoidon siirtäminen on riski niin potilaalle kuin järjestelmällekin. Jopa yli 90-vuotias potilas hoidettiin täysin suunnitelmallisesti kirurgisine- ja sädehoitoineen erittäin tehokkaasti.
Yhteenvetona voisi todeta, että suomalainen vanhustenhoito ja terveyspavelut ovat toistaiseksi keskimäärin vähintään melko hyviä. Valittaminen on ymmärrettävää, kun kysymys on omasta tai läheisen hoidosta. Se on omaisille erittäin kuormittavaa, vaikka hoitoa olisi saatavillakin. Luottamuksellisen hoitosuhteen saavuttaminen vaatii puheiden lisäksi tekoja ja osallisuutta, aitoa läsnäoloa. Vain sitä kautta kaikkia osapuolia tyydyttävä hoitosuhde syntyy tai jää syntymättä. Työyhteisöjen hengen merkitys on valtavan suuri. Kun työntekijät voivat hyvin, myös potilaat, asukkaat ja heidän läheisensä voivat hyvin. Hyvä ilmapiiri tarttuu, samoin kuin negatiivisuuden kylväminenkin.
Pelkona on vain se, kuinka kauan nykyinen, vähintään tyydyttävä tilanne säilyy. Täytyy muistaa, että nykyinen hyvä näkymä ei ole itsestäänselvyys. Vanhustenhoito ja terveyspalvelut nielevät yhä enemmän yhteiskunnan (veronmaksajien) varoja, kun huoltosuhde heikkenee. Työssä käyvien määrä vähenee suhteessa tulonsiirroilla elävien määrään.
Jo pian parikymmentä vuotta tämä kaikki hyvä on rahoitettu velkarahalla. Nyt mittarit näyttävät tämän aikakauden olevan kalkkiviivoilla. Ollaan tyytyväisiä nykyiseen, mutta muistetaan myös tulevat vuodet. Hyvissä ajoin.
Martti Saarikoski
Seinäjoki