Kerron henkilöstä, joka on toiminut 96-vuotiaan äitinsä omaishoitajana kymmenen vuotta. Omaishoitajan äiti on asunut yksin ja saanut elää onnellista vanhuutta toissa sunnuntaihin saakka, jolloin omaishoitaja löysi hänet lattialta makaamasta. Vanhus oli kaatunut jo edellisiltana, eikä ollut osannut painaa rannekenappia avun saamiseksi, oli sekava ja kivulias.
Ambulanssi kuljetti vanhuksen sairaalan A ensiapuun, jossa hän oli vuorokauden ja siirrettiin terveyskeskuksen B päivystysosastolle. Siellä vanhus oli hoidossa kaksi päivää, kunnes siirrettiin terveyskeskuksen C vuodeosastolle, jossa hän oli hoidossa kaksi päivää ja siirrettiin sairaalan D vuodeosastolle. Viikon sisällä vanhus oli hoidettavana neljässä eri paikassa.
Nykyisestä paikasta, sairaalan D vuodeosastolta ei ole luvattu kuinka pitkään vanhuksen hoito voi em. vuodeosastolla jatkua tai mihin hänet siirretään. Vanhukselle tullaan kuitenkin tekemään kuntoarvio, pystyykö hän vielä asumaan kotonaan yksin.
Ongelmat/haitat/riskit nykyisessä toiminnassa:
Edellä kuvattu palveluprosessi vaikuttaa tehottomalta. Jokaisessa eri terveydenhoitopisteessä henkilökunta joutuu perehtymään potilaan sairauskertomukseen, lääkitykseen jne. eli tässä tapauksessa neljä kertaa tähän mennessä yhden viikon aikana. Työkuormitus ja riskit kasvavat esimerkiksi oikean lääkityksen ja lääkeannostuksen osalta, kun henkilökunta joutuu perehtymään nopeasti vaihtuviin potilaisiin. Ambulanssilla kuljettaminen pitkin ja poikin maakuntaa aiheuttaa kustannuksia.
Henkilökunta tekee parhaansa, mutta sekava järjestelmä kuormittaa ja aiheuttaa jatkuvaa kiirettä. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi vastauksessa kysymykseen, ilmoitatteko, kun vanhus siirretään: ”Meillä ei ole aikaa kenenkään perään soitella”.
Pahinta on se, että vanhus tuntee olevansa pelkkä nappula, jota siirrellään kuin roskaa paikasta toiseen. Voidaan myös kysyä, onko vielä 96-vuotiaalle syytä tehdä puolen vuoden välein kuntokartoituksia, vai pitäisikö terveydenhoidon asiantuntijoiden ajankäyttö suunnata tärkeämpään toimintaan? Tuskin 96-vuotiaasta saadaan enää kilpaurheilijaa.
Kehittämisehdotus:
Edellä kerrottua toimintaa voidaan kehittää tehokkaammaksi ottamalla käyttöön tuotantotalouden logistiikkaoppeja, kehittämällä prosesseja asiakasohjautuviksi. Tällöin palvelun keskiössä on asiakas.
Potilas tulisi pystyä pitämään ensimmäisessä mahdollisessa hoitopaikassa mahdollisimman pitkään, tilaratkaisujen tulisi tukea tällaista tapaa toimia. Tässä ensimmäisessä paikassa toimisi ammattilainen, kuten aikaisemmin sosiaalihoitaja, joka neuvottelisi potilaan sijoittamisesta hoivakotiin tms. Tämä henkilö neuvottelisi toimijoiden kanssa, pitäisi yhteyttä vanhukseen ja/tai vanhuksen lähiomaisiin.
Tämä tarkoittaisi asiakkaan eli vanhuksen parempaa huomioimista, nykyistä selkeämpää toimintatapaa. Yksi henkilö olisi koordinoimassa siirtoja ja omaiset saisivat häneltä tietoa.
Hyötyinä prosessin kehittämisestä tulisi kustannussäästöä, henkilökunnan kuormitus pienenisi, jäisi aikaa tärkeämpiin tehtäviin kuin omaisten puheluihin/kyselyihin vastaaminen, ambulanssikuljetukset vähenisivät.
Kiteytettynä tehokkuus lisääntyisi, asiakas olisi tyytyväinen ja suomalaisten luottamus julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen lisääntyisi.
Maija Ovaska
puheenjohtaja
Merenkurkun Kuluttajat ry