Väestön huoltosuhteen heikkeneminen on tiedetty jo kymmeniä vuosia. Väestöpyramidin kääntyminen ylösalaisin on ollut näkyvissä jo kauan. Rahaa on kuitenkin käytetty kohteisiin, joilla puolueet saavat enemmän suosiota ja ääniä. Vanhustenhoidon tulevaisuuden järjestäminen on lakaistu maton alle. Aihe on puolueiden suosiolle arkaluontoinen. Demokratian valuviat ovat paljastuneet ja samalla on paljastunut tilanteen romahdusmainen heikkeneminen. Demokratiassa realisti näyttää pärjäävän politiikassa huonosti. Samoin taloutta vastuullisesti hoitavat.
Äänestäjät ajattelevat yhä enemmän lyhytjännitteisesti. Kaikkimulleheti-ajattelu valtaa alaa. Puolue, joka lupaa heti nyt, mieluummin tänään, lisää rahaa mahdollisimman vähällä vaivalla, voittaa vaalit. Lupauksiksi ne tahtovat jäädäkin, kun luotetaan äänestäjän huonomuistisuuteen.
Vanhustenhoito ei ole puolueita eikä äänestäjiäkään kiinnostanut, vaikka tiedossa on ollut varma huoltosuhteen heikkeneminen. Se tarkoittaa pahimmillaan vanhusten, vammaisten ja sairaiden heitteille jättämistä.
Tulevaisuudesta näytetään olevan liian huolettomia. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, että tänäänkin elämme velaksi jättämällä valtion velkojen lyhennykset ja korot lasten, lastenlasten ja jopa syntymättömien maksettavaksi. Siis heidän, jotka eivät voi vielä äänestää ja vaikuttaa mitenkään siihen, että kasaamme kaikki velvollisuudet heille, että pystyisimme ylläpitämään ja lisäämään omaa elintasoamme. Alkaa pelottavasti tuntua, että vanhus ei ole ihminen, vaan riesa. Näin ei saa jatkua.
Tulevat veronmaksajat, lapset ja lastenlapset, jotka eivät ole vielä äänestämässä demokraattisissa vaaleissa, ovat myös lähimmäisämme.
Itsekeskeisyydestä on tullut kuin uusi uskonto. Täytyy ihmetellä, että jotkut kirkonkin johtajat ja muut edustajat puhuvat lyhytnäköisesti itsekkyyden puolesta. Ovatko vain omaa valtaa pönkittävät äänestäjät lähimmäisiä?
Suosiota kalastelevat puolueet ja muut tahot eivät pidä tulevia sukupolvia lähimmäisinä, koska heiltä ei voi saada suosiota eikä ääniä, jotka ovat valtaan pääsyn edellytys vaaleissa. Eivätkä puolueet pidä lähimmäisinä monia elämänsä loppuvaiheessa oleviakaan. Heissäkin on suuri osa sellaisia, jotka eivät pysty enää äänestämään.
Vanhusten määrä tulee lisääntymään nopeasti väestön ikärakenteesta johtuen suhteessa työssäkäyviin veronmaksajiin. Vanhustenhoidon tilanne tulee muuttumaan jo kymmenessä vuodessa kestämättömäksi. Vanhukset on hoidettava myös tulevaisuudessa. Mutta kuka hoitaa? Suunnitelmatkin puuttuvat. Suurimmalla osalla lapsista ei ole kykyä/halua/mahdollisuutta hoitaa vanhempiaan. Vanhusten laiminlyödyn hoidon järjestäminen täytyy olla seuraavien vaalien pääteema puolentoista vuoden päästä käytävissä eduskuntavaaleissa. Ehkä vielä ei ole myöhäistä.
Tulevaisuuteen varautuminen ja asioiden todellinen kuntoon laittaminen on näyttänyt olevan tähän asti poliittinen itsemurha. Huonosti kävi vaaleissa taloutta kuntoon laittaneelle Sipilän hallitukselle, ja huonosti näyttää gallup-kyselyiden perusteella käyvän myös Orpon hallitukselle.
Lyhytnäköisyys on tullut ilmeisesti jäädäkseen politiikkaan. Tämä tulee todentumaan ilmeisesti seuraavissa vaaleissa.
Toivottavasti parhaan ja uskottavimman suunnitelman vanhustenhoidon järjestämisestä rahoituksineen esittävä puolue voittaa vaaleissa. Se olisi reilua. Liian usein vaalivoiton saa aivan muilla keinoilla kuin vastuullisella kaukokatseisuudella, jolla on aina myös hintansa, joka maksetaan nyt eikä maksateta tulevilla sukupolvilla. Äänestäjistähän se viime kädessä on kiinni, ollaanko vastuullisia vai jätetäänkö kaikki reilusti oman onnensa nojaan, seuraavien sukupolvien maksettavaksi.
Martti Saarikoski
Seinäjoki