Monen lapsen ja nuoren kotioloja varjostaa vanhemman vakava mielenterveyden oireilu. Tilanteessa koko perhe tarvitsee tukea.
Nuorten mielenterveys ja avun saamisen vaikeus puhuttavat. Keskustelussa on kuitenkin jäänyt huomiotta ne nuoret, joiden läheinen sairastaa psyykkisesti. He ovat huolehtijoita, jotka elävät kuormittavassa elämäntilanteessa ja joutuvat usein ottamaan vastuuta itsestään, perheen arjesta ja joskus sairastuneesta.
Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että nuori ajautuu omaishoitajan rooliin.
Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat ovat näkymätön ryhmä, joka tunnistetaan ja tunnustetaan hyvin huonosti asian vakavuuteen nähden. Vaikka avuntarve ei aina näy ulospäin, tämän päivän Suomessa lapsiomaisia on paljon. Arviolta joka neljäs alaikäinen elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelma, mutta määrä voi olla suurempikin.
Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat tukea, sillä raskas elämäntilanne ja heille kuulumaton vastuu kuluttavat voimavaroja ja voivat johtaa masennukseen, itsetuhoisuuteen tai syrjäytymiseen.
Tutkimuksen mukaan nuoren työkyvyttömyyden taustalla vaikuttaa usein vanhemman mielenterveyden häiriö. Yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse alle 25-vuotiaana. Tutkimus myös osoittaa, että haitalliset lapsuudenkokemukset, kuten vanhempien mielenterveyden häiriöihin liittyvät sairaalajaksot, lisäävät nuorten itsensä vahingoittamisen riskiä.
On tavanomaista, että lapsuuden kokemukset voivat vahvistaa kielteisten kokemusten siirtymistä sukupolvelta toiselle, mutta kyse ei ole kohtalosta.
Ensisijaisen tärkeää on tunnistaa yksilöllisesti psyykkisen oireilun juurisyyt ja tarjota tukea varhaisessa vaiheessa.
Suuri osa lapsista ja nuorista toivoo mielenterveyspalveluita koulun yhteyteen. Vastuu ei kuitenkaan saa jäädä ainoastaan oppilashuollon harteille. Lapsella ja nuorella on oikeus saada kehitystään ja terveyttään turvaavia palveluita sekä sosiaalihuolto- että lastensuojelulain nojalla. Sama koskee heidän perhettään. Julkisten palveluiden lisäksi myös järjestöt kuten FinFami tarjoavat tukea sairastuneen läheisille.
Nykyinen palvelujärjestelmämme on liian yksilökeskeinen ja pirstaleinen. Tieto eri palveluista vaatii valveutuneisuutta, ja varsinkaan lapset eivät aina tiedä, mistä apua voi saada. Perhekeskeinen työote mahdollistaa tuen koko perheelle. Sairastuneen läheisten tilanteen tunnistaminen onkin tulevaisuudessa oltava sisäänrakennettuna mielenterveyspalveluihin.
Mielenterveyteen panostaminen on välttämätöntä. Palvelujen heikko saatavuus ja hoidon jatkuvuuden haasteet ajavat sekä psyykkisesti sairastuneet että heidän läheisensä sietämättömään tilanteeseen. Erityinen huoli on perheen lapsista ja nuorista, joiden vastuulla sairastuneen auttaminen ei saa koskaan olla.
Seuraavalta hallitukselta odotetaan kestäviä ja yhteiskunnallisesti kantavia toimia. Päättäjien on tehtävä tulevaisuuskestävää mielenterveyspolitiikkaa, jossa huomioidaan mielenterveysomaisten tuen tarve.
Lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin vahvistaminen on myös koko yhteiskunnan asia. Kuka tahansa turvallinen aikuinen voi olla lapselle tai nuorelle tärkeä tuki. Kun huoli herää, on jokaisen asia puuttua ja ohjata tarvittaessa avun piiriin. Olla välittävä aikuinen.
Tiina Puranen
toiminnanjohtaja
Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami