Il-Pon Tekstaten-palstalla arvosteltiin (14.3.) sitä, että niin paljon 70–80-vuotiaita nykyisiä ja entisiä päättäjiä on taas pyrkimässä valtuustoon, vaikka nuorempinakaan ei ole saatu tuloksia aikaan. Esimerkeiksi mainitaan Seinäjoen keskustan kuihtuminen ja alituinen rahapula.
Kun kuulun tuohon joukkoon, vastaan parilla sanalla.
Ensiksi pitää myöntää, että virheitäkin on menneisyydessä tehty, vaikka kehitys pääsääntöisesti on mennyt hyvään suuntaan. Tulevaisuuskaan ei näytä mahdottoman pahalta, vaikka ajat ovat normaalia vaikeammat. Päättäjiksi valittavien asema ei ole helppo eikä listoille ollut tungosta.
On liioiteltua sanoa ehdokaslistoja vanhuspainotteisiksi. Ainakin omallani, keskustan listalla, on ilahduttavan monta nuorta ja lahjakasta vastuunkantajaksi kykenevää.
Kysymys on tietysti myös ajankäytöstä: eläkeikäisillä on aikaa enemmän käytettäväksi yhteisiin asioihin perehtymiseen ja kokouksiin kuin työ- ja lapsiperhe-elämän haasteiden keskellä elävillä.
Onkin kunnioitettavaa, että heitä kuitenkin on niin paljon mukana, selvä enemmistö, joukossa sekä ensikertalaisia että jo kokemusta omaavia.
Kokemus ei ole pahitteeksi ja virheistäkin voi oppia. Korkeampi ikä tuo mukanaan runsaamman kokemusvarannon. Eikä varmaankaan ole haitaksi, jos mukana on muutama vanhuuden vaivojen kokemusasiantuntijakin. Kyllähän me ymmärrämme, että päätösten ei tule ensi sijassa tähdätä varttuneiden ikäluokkien tarpeita tyydyttämään, vaan tulevaisuuteen, varsinkin nuorten ja lapsiperheiden aseman turvaamiseen.
Ja voi olla, että muutama meistä on mukana vähän protestiksikin kokoomusnuorten esitykseen yläikärajan asettamisesta ehdokkuudelle ja varmuuden vuoksi äänioikeudenkin poistamisesta 80 vuotta täyttäneiltä.
Kari Hokkanen (kesk.)
kuntavaaliehdokas
Seinäjoki