Wärtsilä Oyj:n taholta on esitetty vakava suunnitelma Onkilahden rannalla kyseisen yrityksen omistaman alueen tulevasta uusiokäytöstä.
Joillakin tahoilla saatetaan yhä tuntea surua siitä, että Wasa Station -hanke nyt näyttää menneen nurin ja mielessä soi kenties Georg Malmsténin vanha laulu ”Tuo suru, jonka sain, on kallis kantaa”. Ainakin kalliiksi veronmaksajille Wasa Station olisi tullut!
Ei kannata vaipua synkkyyteen! Tavataanhan sanoa, että kun jotain menettää, niin jotain saa tilalle. Pelastajaksi tulee sanomalehdissä julki tuotu hanke jonka keskiössä ovat vanhat, suojellut VR:n Konepajan rakennukset, Wärtsilän vanha teollisuustila kuten 1920-luvulla rakennettu ”vanha ykkönen” ja ennen kaikkea kulttuurin ja musiikin tyyssijaksi uusiokäytettävä vuonna 2007 rakennettu korkea teollisuushalli.
Suomessakin on vanhoja teollisuustiloja onnistuneesti muutettu asumisen, kulttuurin ja kaupan käyttöön! Esimerkkinä vaikkapa Tampereen Naistenlahden vanha teollisuusrakennus, joka asumiskäyttöön muutettuna oli Tampereen asuntomessujen pääkohde vuonna 1990. Toinen mainio kohde on Helsingissä kulttuurikäyttöön muutettu VR:n Pasilan konepajan alue.
Kun nämä muutokset ovat onnistuneet Tampereella ja Helsingissä, niin mikseivät ne onnistuisi Vaasassakin.
Joillakin tahoilla on ajateltu, että Tampereen tapaan Vaasan matkakeskuksen ”kannelle” pykättäisiin kokonaan uusi ”monitoimiareena”. Onhan kyseinen alue toki keskeinen mutta vaikkapa Vaasan tulevia säästötarpeita ajatellen koko hanke tuntuu mielettömältä.
Wärtsilän aluetta kohtaan on esitetty kritiikkiä siitä, että se on ”etäällä” ja radan takaa on pitkä matka keskustan palveluihin kuten muun muassa ravintoloihin! Tuolta kritiikiltä kuitenkin putoaa pohja pois jo senkin vuoksi, että nyt uusiokäyttöön tulevalla alueella on kaikki vaatimukset täyttävä ravintola suojellussa Veturitallissa.
Kun Onkilahden rannalla kulttuurinälkä ja vaatimukset syömisenkin osalta ovat tyydytetyiksi tulleet, niin tuskinpa matka Vaasan keskustaan enää niin pitkältä tuntuisi, etenkin jos vaikka joku bussilinja voitaisiin ohjata kulkemaan tuon alueen kautta!
Tarujen Feniks-lintu poltti itsensä ja nousi uudelleen tuhkasta. Nythän ei näin pääsisi käymään tuolle Onkilahden rannan vanhalle, jo vuonna 1856 teollisuusalueeksi kaavoitetulle alueelle, vaan se saisi loistavan tulevaisuuden niin kulttuurin, liiketoiminnan kuin asumisenkin tyyssijana.
Päättäjät, harkitkaapa vakavasti Wärtsilän taholta tullutta ehdotusta!
Turhan kalliiksi tulevia, uusia monumentteja ei ole tarvis rakentaa! Kuten tavataan sanoa, ”vanhassa on vara parempi”!
Erkki Rantamäki
Vaasa