Vanhenemiseen kuuluu se, että jokaisesta tulee jossain vaiheessa ehkäpä huomattavastikin ennen kuolemaansa vanhan ajan ihminen. Tuttu ja turvallinen on jossain peruutuspeilikuvassa. Mikä näkyy elämän tuulilasissa, se huolettaa.
Nyky-yhteiskunnan valtavassa teknisessä ja muunlaisessa kehityksessä tämä todella tuntuu. Nuoret suunnittelevat järjestelmiä ja prosesseja, joissa esiin nostamaani asiaa ei juurikaan huomioida.
Kannattaa kirjoittaa siitä, joka jää helposti sanoitusten ulkopuolelle.
Vanhan ajan ihmisyyteen liittyy kokemus siitä, että se mihin tottui katosi. Lakkasi olemasta. Menneen perään haikailu on tuuleen huutamista.
Tässä en kirjoita kritiikittömästä kaipauksesta. Mutta myöskään niin sanottuun edistykseen ei tulisi suhtautua kritiikittömästi.
Vanhan ajan ihminen voi nähdä irvokkuutta siellä missä sanotaan olevan arvokkuutta. Hän tunnistaa törkeyden, jota mainostetaan ja valehdellaan tärkeydeksi nykyhetken melussa.
Joku havahtuu vanhan ajan ihmisyyteensä kömpelyytenä ja äksyilynä vallitsevissa oloissa. Osaamis- ja ymmärtämisvajeita on.
Mielestäni kuitenkin vanhan ajan ihmiset täytyisi muistaa osallistaa. Heillä on merkittäviä kertomuksia eletystä elämästä.
Netissä olen törmännyt melko hätkähdyttävään ilmiöön. Jotkut nuoret tubettajat vaikuttaisivat kuin syntyneen vanhan ajan ihmisiksi.
Ällistyttävää.
Kun kirjoitin vanhan ajan ihmisistä, en kirjoittanut toimintakyvyn puutteesta toisin sanoen raihnaistumisesta ja kuihtumisesta. Vanhan ajan ihminen saattaa näyttäytyä hyvinkin toimintakykyisenä. Mutta se on vanhan ajan ihmisyyttä.
Tekoälysovellus ChatGPT vastaa vanhan ajan kohteliaisuudella. Huomaatteko, miten mukavalta se tuntuu.
Jari Ranta
Vaasa