Maanantaina 3.10.2022 Pohjankyrö-lehdessä oli Isonkyrön Mariedalin pappilan aristokraattisesta sisäänkäyntijulkisivusta kaunis valokuva ja sen alla juttu ”Isonkyrön seurakunta haluaa edelleen myydä pappilan”.
Illalla meille soitti rouva, joka halusi keskustella kanssani Vanhasta kirkosta, Mariedalin pappilan myynnistä ja seurakunnan viranhaltijoista laajemmin kuin ainoastaan nykyisten isokyröläisten näkökulmasta. Hän toivoi, että välittäisin ajatukset medialle.
Soittaja huomautti, että Isossakyrössä sijaitsevan vanhan kivikirkon nimittäminen Isonkyrön Vanhaksi kirkoksi on historiallisessa katsannossa väärin. Hän muistutti, että kirkon rakensi vuonna 1304 Pohjankyrön pitäjän väki, eivätkä pelkästään isokyröläiset, koska Isoakyröä ei tuohon aikaan vielä ollut olemassakaan itsenäisenä seurakuntana. Pohjankyrö rajoittui lännessä Korsholmaan (Mustasaari) ja idässä Hämeenkyröön. Nykyiset kunnat ja seurakunnat tällä historiallisen suurpitäjän alueella ovat vuosisatojen kuluessa irronneet Pohjankyröstä ja itsenäistyneet. Näin ollen vanhaa kivikirkkoa tulisi kutsua Pohjankyrön Vanhaksi kirkoksi.
Soittajan mielestä Pohjankyrön entisestä emäseurakunnasta lohkaistujen, nykyisten seurakuntien pitäisi myös kantaa vastuuta vanhasta kirkostaan. Ja kääntäen: Isonkyrön seurakunnan nykyisten luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tulisi ymmärtää, että heillä ei ole moraalista oikeutta tehdä yksinvaltaisesti Vanhaa kirkkoa ja sen ympäristöä koskevia, suuria päätöksiä, koska kohde on alueellisesti ja valtakunnallisesti erittäin merkittävä ja ainutlaatuinen.
On huomattava, että Museovirasto ja varsin merkittävä määrä seurakuntalaisia vastustavat myyntiä. Etenkin Museoviraston mielipiteen sivuuttaminen osoittaa, että Isonkyrön seurakunnan viranhaltijat ja luottamushenkilöt yliarvioivat oman arvostelukykynsä ja asiantuntemuksensa tässä asiassa.
Soittaja totesi, että Mariedalin pappilan myynti rikkoo Vanhan kirkon alueen muodostaman historiallisesti arvokkaan ja nykyisissäkin käyttötarkoituksissa hyvin toimivan kokonaisuuden. Valitettavasti Pikkupappilan purku, joka tehtiin paikkansa pitämättömin perusteluin viime vuoden puolella, tuhosi siitä pienen, mutta käyttökelpoisen ja tarpeellisen osan. Olisi pitänyt ymmärtää, että tästä tehdystä virheestä tulee ottaa opiksi, ja perua Mariedalin pappilan myyntipäätös.
Soittaja on lähtökohtaisesti isokyröläinen ja nyt seuraa naapurikunnasta käsin entisen kotiseurakuntansa tapahtumia ja toimintaa tiiviisti. Hän kokee kiinteistöjen myynnin, purkamisen ja radikaalit muutokset tyrmistyttävinä. Hän näkee ulkokuntalaisena selvästi seurakunnan toiminnan typistymisen, talouden heikentymisen, hautausmaiden ja kiinteistöjen ränsistymisen ja Isonkyrön perinteikkään seurakunnan itsenäisyyden lopun alkamisen.
Palvelujen hankkiminen ja viranhaltijoiden rekrytoiminen viime vuosina Isonkyrön kunnan ulkopuolelta ei ole osoittautunut seurakunnan eikä kunnan etujen mukaiseksi. Asiat olivat paremmalla tolalla silloin, kun viranhaltijat asuivat Isossakyrössä ja paimen oli laumansa keskellä eikä puhelinvastaajassa kuten nykyään.
Anna-Maija Salo
Isokyrö