28-vuotiaan kehitysvammaisen Jenni Matihaldin arjessa tapahtui paljon muutoksia, kun Oulun kaupunki kilpailutti vammaisten palveluita.
Palveluntuottaja muuttui ja sen vuoksi päivä- ja työtoiminta siirrettiin eri paikkaan. Ennen Jennin asuinpaikassa oli oma keittäjä. Enää ei ole, kun ruoka tuodaan muualta.
– Jenni ei pysty itse puhumaan. Meille vanhemmille muutos näkyi itkunpurkauksina ja raivokohtauksina. Muutokset tulivat Jennille liian nopeasti, Jennin äiti Pia Matihaldi kertoo.
Rovaniemeläisen 21-vuotiaan autistisen Petterin äiti Tuija Laine kertoo, että pojan harjoitteleminen asumiseen on vaatinut pitkäaikaista työtä. Saavutukset romuttuivat, kun kilpailutuksessa kaupunki valitsi Petterille taas uuden asuinpaikan.
Laine kertoo, miten päätöksiä on tehty kuulematta perheitä. Rovaniemen kaupunki ilmoitti, että tehostetun tuen asuminen kilpailutetaan ja perheet luvattiin ottaa kokemusasiantuntijoina mukaan suunnittelu- ja valmistelutyöhön. Laineen mukaan kutsua valmistelutyöryhmään ei koskaan tullut. Vammaisten lasten perheille ilmoitettiin, että tietoa oli riittävästi ilman perheiden kertomaakin.
Vammaisjärjestöt vetoavat kansanedustajiin, että vammaisten jokapäiväiset, elinikäiset palvelut suljettaisiin kilpailutuksen ulkopuolelle. Esitys uudeksi hankintalaiksi on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä, ja laki astuu voimaan vuoden alussa.
Vammaisella ei ole sananvaltaa siihen, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu, vaikka näin pitäisi Suomen kesäkuussa ratifioiman YK:n vammaissopimuksen mukaan olla.
Vammaisjärjestöjen mielestä paras tapa järjestää vammaisten asumispalvelut sekä jokapäiväinen apu ja hoiva on ottaa käyttöön monessa Euroopan maassa jo käytettävä henkilökohtainen budjetointi. Siinä annetaan könttäsumma rahaa, jolla vammainen omaisineen ostaa palvelut haluamastaan paikasta, joka täyttää asetetut kriteerit.
Uutista on korjattu 9. syyskuuta klo 14.30
HANNAMARI AHONEN / LÄNNEN MEDIA