Seinäjoen tekojääratahanke herätti taas laajaa keskustelua. Valtionosuus nousi ratkaisevaan asemaan myös kolmekymmentä vuotta sitten. Valtuuston päätöstä 26.1.2026 voidaan perustellusti arvostella lyhytnäköisyydestä.
Kolmekymmentä vuotta sitten tekojääradan rakentaminen meni myös tunteisiin. Tällä kertaa tunteet kiehuivat valtuutettujen keskuudessa; edellisellä kerralla rakentaminen nostatti tunteiden myrskyjä myös kannattajissa. Vastakkain olivat liikuntahallin, jalkapallohallin, ja tekojääradan puolesta puhujat. Keskustelun laineet löivät jopa 1983 pidettyihin eduskuntavaaleihin saakka.
Itse olin päätöksenteon kuohuissa. Vaasan läänin liikuntapaikkatyöryhmä, jonka puheenjohtaja olin, nosti Seinäjoen tekojääradan rakentamisen listan kärkeen, mikä sai aikaan sen, että opetusministeriö näytti hankkeelle vihreää valoa. Tästä huolimatta hanketta vastustettiin, mutta valtuusto päätti myöntää rakentamiseen määrärahan.
Tekojäärata on palvellut huippu-urheilun lisäksi koululiikuntaa ja kuntourheilua. Yksi asia jäi kaivertelemaan. Odotin, että jääpallo nousisi merkittävään asemaan; myös kansainvälisesti. SePS:n upea jääpallohistoria olisi sen ansainnut. Vanhat jääpallotekijät eivät kuitenkaan lämmennet asialla, eivätkä hyvät olosuhteet auttaneet. Samanaikaisesti jääkiekko oli nousussa.
Seinäjoen kaupunki on käyttänyt valtion avustuksia vuosikymmenten aikana tarkoituksenmukaisella ja viisaalla tavalla. Näin on saatu aikaan useista tärkeitä liikunta- ja kulttuurirakennuksia. Myös maan ensimmäinen valtionavustusta saanut pesäpallostadion saatiin aikaan. Tosin valtuustossa järkevä ehdotus rakentaa stadionin alakertaan tiloja urheiluseuroille kaatui määrävähemmistösäännökseen, joka pian sen jälkeen poistettiin kuntalaista.
Omista merkinnöistäni ja arkistomateriaalista nostan esiin mielenkiintoisen näkökulman. Liikunta- ja kulttuurirakentamisen kohdalla valtuustossa nousee perusteluna esille kaupungin heikko taloustilanne. Näin on tapahtunut Jouppilanvuoren liikuntapaikkarakentamisessa, teatteritalon ja Kalevan navetan yhteydessä ja useiden muiden hankkeiden kohdalla. Rakentamiset on viety maaliin kaupunginjohtajien esittelystä ja kaupunginhallituksen kulloistenkin esitysten pohjalta. Olisi mielenkiintoista tutkia, miten paljon on edistetty terveyttä ja saatu henkistä hyvinvointia . Eikä kaupungin taloudesta rakentamisen jälkeen ole käyty keskustelua.
Valtionavustuksen saaminen vaikuttaa päätöksentekoon. Hyvänä esimerkkinä Nurmon liikuntahalli. Vasta kun opetusministeriö myönsi avustuksen, kunta uskalsi käynnistää rakennustyöt. Avustus oli todella vaatimaton ja opetusministeriö antoi ymmärtää, että avustusta voitaisiin myöhemmin myöntää lisää. Näin ei tapahtunut, vaan Nurmon kunta toteutti hankkeen pienen valtionavustuksen turvin.
Oli hyvä asia, että liikuntahalli rakennettiin, sillä niin monipuolisessa käytössä liikuntahalli on ollut.