Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) ilmoitti, että valtionosuusuudistus ei etene tällä hallituskaudella, koska sopua ei ole löytynyt (IP 24.11.). Kiistaa on mm. sote-eristä ja tuulivoimaloiden kiinteistöverojen huomioimisesta valtionosuuden tasauksessa.
Selvitysmiehet ehdottivat tuulivoiman erikoisaseman kohtuullistamista, mutta energiateollisuus ja osa kunnista vastustaa sitä kiivaasti. Sekä Ikonen että pääministeri Orpo ovatkin luvanneet, ettei tuulivoimahyötyihin tässä vaiheessa kosketa.
Mutta saataisiinko tämä kunnille elintärkeä uudistus maaliin, jos luovuttaisiin tästä vain osaa kunnista hyödyttävästä edusta? Sen jälkeen muistakin kiistan aiheista voisi olla helpompaa sopia.
Nykyinen järjestelmä, jossa suuretkaan tuulivoimatulot eivät vaikuta valtionosuuksiin, lisää kuntien välistä eriarvoisuutta. Silti vain harvat kunnat pystyvät oikeasti korjaamaan taloutensa tuulivoimatuloilla (TE 19.11.). Mutta samaan aikaan yhä useampien kuntien rahat eivät riitä edes lakisääteisiin palveluihin.
Pysyväksi kuntatalouden pelastajaksi ei tuulivoimasta ole. Sitä ei voida rakentaa kaikkiin kuntiin pelkästään jo siitä syystä, että tuulisähkölle ei ole tarvettaan enempää ostajia. Sen sijaan maahamme tarvitaan lisää säävarmaa sähköntuotantoa tänne houkuteltavan teollisuuden sähkönsaannin varmistamiseksi.
Valtionosuuksia ja tuulivoimatavoitteita ei pidä sotkea keskenään. Peruspalvelujen turvaaminen pitää hoitaa kuntien erilaiset olosuhteet oikeudenmukaisesti huomioivan valtionosuusjärjestelmän kautta. Eikä tasapainoiseen sähköjärjestelmäänkään päästä nykyisellä, kuntakohtaista osaoptimointia suosivalla tavalla.
Tuulivoiman houkuttelevuuden ylläpito ei saa olla niin tärkeä poliittinen päämäärä, että koko valtionosuusuudistus ollaan valmiita vaarantamaan sen vuoksi. Yhdestä etuoikeudesta luopuminen voisi saada umpisolmuun menneet neuvottelut uudestaan käyntiin.