Olen kirjoitellut julkisen talouden ongelmista ja niiden syistä. Minulle on usein vastattu, ettei valtio ole yritys. Olen tästä samaa mieltä, valtio ei tosiaan ole yritys. On monia periaatteellisia eroavaisuuksia. Valtio säätää lait ja määrää toiminnan puitteet. Valtio ja julkinen valta rakentavat infrastruktuurin, hoitavat koulutuksen, vastaavat maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, hoitavat terveydenhuollon ja sosiaaliturvan, jne.
Valtionhallinto perustuu edustukselliseen demokratiaan. Julkisella vallalla on yhteiskunnallisia tehtäviä, joitten tekemistä ei voi yksinomaan perustella liiketaloudellisella kannattavuudella. Toisaalta sillä on verotusoikeus, jolla se voi hankkia tulonsa. Julkisella vallalla on suvereeni oikeus määrätä verojen määrä, jonka se alamaisiltaan kantaa. Verottajan keräämä rahamäärä ei ole sidoksissa yksilön saamiin palveluihin. Joku voi maksaa paljon, mutta saa vähän palveluita, toinen voi maksaa vähän tai ei mitään, mutta saa runsaasti palveluita.
Yritys joutuu suunnittelemaan toimintaansa talouden reunaehtojen puitteissa. Yritys hankkii rahoituksensa yrittäjän sijoituksilla ja lainalla. Investointien on oltava taloudellisesti kannattavia. Yrityksen tulee tuottaa laadukkaita palveluita ja tuotteita, joita kuluttaja tarvitsee ja on valmis maksamaan. Sen on hallittava kulurakennettaan niin, että toiminta on kannattavaa. Yrityksen on pystyttävä tuottamaan voittoa, jotta sijoitus- ja lainavarat pystytään aikanaan maksamaan.
Yritystoiminnan ja rahoituksen toimivuuden edellytys myös on, että yhtiöt kykenevät maksamaan omistajilleen jonkinlaista osinkoa. Hyvä yritys kasvaa ja sillä on vahva talous. Yhteiskunnan näkökulmasta yritysten rooli on tarjota työpaikkoja, maksaa veroja ja tuottaa tarvittavia palveluita. Yksityisen sektorin rahavirrat lopulta rahoittavat kaikki julkisen sektorin menot.
Toisaalta löytyy myös yhtäläisyyksiä.
Molemmissa lopulta toiminta mitataan rahamääräisillä mittareilla. Kaikki toiminta on lopulta alisteista rahan riittävyydelle. Isossa kuvassa molemmilla tulee olla tulot menoja suurempia. Valtio voi kestää alijäämäisiä budjetteja ja velanottoa vähän pidempään kuin yritys. Kuitenkin sillekin tulee raja vastaan.
Tilanteessa, jossa valtio velkaantuu ja sen tulot eivät riitä menoihin, liiketaloudellisen johtamisen malli tulee tärkeäksi myös valtiolle. Talous kun perustuu työhän ja yrittäjyyteen. Jos tämä ei toimi, mikään ei toimi. Valtion toimenpiteillä on suora tai välillinen vaikutus tähän työhön ja yrittämiseen. Ollaan vaarallisilla vesillä, kun valtio lisää hyvinvointivaltion menojaan ja kiristää verotusta. Tästä seuraa talouden hidastuminen. Samoin tapahtuu, kun valtio lisää sääntelyä ja yritysten kustannukset kasvavat.
Valtiot ja yritykset kilpailevat myös kansainvälisillä markkinoilla. Jos tässä menetetään kilpailukyky, huonosti käy sekä valtion että yritysten. Yrityksiä ja niiden työpaikkoja siirtyy halvemman kustannustason maihin. Kun valtio verottaa liian ankarasti, se ei saa osaavia työntekijöitä ja yritysten investoinnit loppuvat. Yrityksiä lopetetaan ja heikommat menevät konkurssiin. Näin myös valtio kohtaa täysin yritysmaailman realiteetit. Tämä keskinäinen liiketaloudellinen riippuvuus on valtionhallinnossa pääosin jäänyt huomiotta.
Miksi päättäjiksi ei juurikaan valikoidu talouden ja yrittäjyyden osaajia? Tarvetta olisi. Jos joukossa on joku asiaa osaava, hän jää vähemmistöön ja hänet politiikassa jyrätään. Päättäjät ovat verovaroilla rahoitettujen, omien alojensa asiantuntijoita. Heillä on hyvin tiedossa oman alansa kehittämistarpeet ja miten kansalaisille voidaan tarjota parempia palveluita. Päättäjillä on myös vahvat kytkennät erilaisiin etujärjestöihin ja taustaorganisaatioihin, joiden etuja he haluavat ajaa. Asiantuntemus keskittyy rahan jakamiseen. Rahan hankkiminen ja talous eivät kiinnosta. Seuraamukset ovat nähtävissä.
Talous ei ole kasvanut viiteentoista vuoteen, mutta velan määrä on kasvanut rajusti. Samaan aikaan julkiset palvelut ovat parantuneet. Suomi jää kaikilla mittareilla jälkeen verrokkimaistaan. Valtion talouden hoito on helpompaa kuin yrityksen. Sillä kun on varmat tulo, joiden määrän se vielä voi itse päättää. Tarvitsee vain rajoittaa menot vastaamaan kohtuullisia verotuloja.
Juhani Viitala
Kauhava