Suunnistuksen ja ampumasuunnistuksen lajikonkarin Mikko Hölsön uran varrelle on mahtunut monenlaista. Nuorempana nykyisellä moninkertaisella ampumasuunnistuksen maailmanmestarilla Hölsöllä ei ollut juurikaan valmennusta, vaan opit tulivat kantapään kautta.
– Hitaasti lähti suunnistus aikoinaan. Ehkä vasta 14-vuotiaiden sarjassa se alkoi onnistua. Suurimmat suunnistusopit ovat tulleet oikeastaan vasta pääsarjassa, kun menin mukaan valmennusryhmiin, Hölsö palaa ajassa taaksepäin.
Hölsön aloittaessa nuorten sarjat kilpailtiin vielä siten, että siimarin varrella olevat paikat painettiin neulalla karttaan, ja jokaisesta virhemillistä tuli minuutti lisäaikaa. Kukaan ei kertonut nuorukaiselle, miten olisi pitänyt toimia.
– Joka kerta sain hakea itseäni tuloslistan viimeisiltä sijoilta, kun virheminuutteja tuli aina se 40-50, Hölsö nauraa.
– Jos merkki meni väärin viesteissä, niin kierrettiin heti lenkki metsässä. Olin silloin parhaita juoksijoita, mutta suunnistus ei onnistunut. Pirinmestaruusviestissä kerran otin kaikki neljä sakkokierrosta, mutta sain silti ylivoimaisesti nopeimman osuusajan, hän hymähtää.
Tästä huolimatta Hölsö suunnisti ensimmäinen Jukolan viestinsä Lahdessa rippikouluikäisenä. Hölsö muistelee, että rippileiriltä irtosi kaksi päivää vapaata, kun lähti Jukolan viestiin juoksemaan.
Mutta mikä on miehen mieleenpainuvin kokemus useista Jukolan viesteistä, mitä on takana?
– Hienoin kokemus on Virkiä-Jukolassa vuonna 2007, kun sain juoksennella tunnin verran yksin kärjessä Rasti-Kurikan väreissä. Oli ennen Jukolaa huonoa tuuria, kun oli kylki hiukan murtunut ja tiesin, että sen tunnin pystyn juoksemaan kunnolla. Loppu oli kärsimysnäytelmää.
Eniten menestystä Hölsö on niittänyt ampumasuunnistuksessa. Laji tuli Hölsön elämään asepalveluksen jälkeen. Ampumasuunnistuksesta tekee mielenkiintoisen suunnistusta laajempi kokonaisuus.
– Kun saa ampumisen yhdistää suunnistamiseen, siinä ovat yhdessä molemmat lajit, jotka ovat lähellä sydäntä.
Hölsö on voittanut ampumasuunnistuksen maailmanmestaruuden henkilökohtaisissa kisoissa seitsemän kertaa ja yhteensä 11 kertaa. Lajin sisällä on syntynyt taistelupareja, ja yksi Hölsön jokavuotinen haastaja on ruotsalainen Johan Eklöv.
– Kyllä me aina välillä jotain läppää heitämme hyvässä hengessä. Tietysti siinä on aina pientä valtataistelua. Mieluummin häviän jollekin muulle kuin hänelle, Hölsö nauraa.
Viime kesänä harjoittelukaveri Jarno Kallio-Könnö vei Hölsön nenän edestä maailmanmestaruuden. Se ei kuitenkaan Hölsöä kaivele.
– Toki haluan aina voittaa, siksi tätä hommaa tehdään. Mutta jos jollekin piti hävitä, niin mieluiten Jarnolle.
Hölsö mainitsee, että päälajien kokonaiskehityksen kannalta parhaat vuodet olivat Turun Suunnistajissa, kun valmennukseen kuului maajoukkuetason väkeä. Nykyään Hölsö ei tee enää paljonkaan lajinomaisia harjoitteita, vaan pitää kuntoaan yllä lähinnä metsätöiden avulla läpi pitkän talven.
Harjoittelukavereiden kesken ampumasuunnistajat ovat keksineet pienen motivaattorin harjoituksiin. Se on niin sanottu kossukisa.
– Se pääsi viime vuonna lipsahtamaan. Meillä on siinä palkintona puolen litran pullo, jonka huonoin antaa aina parhaalle. Vaikka se ei ole sitä pulloa kummempi palkinto, niin se saa aina hiukan kilpailullisuutta ja kisatilannetta siihen. Tämä on siinä taustalla, Hölsö hymyilee.
Näillä metodeilla Hölsö valmistautuu tulevaan kauteen. Jälleen kerran tavoitteet on asetettu ampumasuunnistuksen MM-kisoihin, jotka suunnistetaan tänä vuonna Tshekissä.
MIKA PUKKINEN
Juttua päivitetty 13.4. klo 11.00, korjattu ampumasuunnistuksen MM-kilpailujen järjestäjämaa.