Muistan toisinaan lausahtaneeni, että ”lamppu syttyi linnunradalle asti”. Tässä kirjoituksessani tarkoitan silti muuta kuin ledejä, tähtisumua tai sote-kynttilöitä kunnantalojen portailla.
Tuleva talvi pakkasineen jännittää monia nousevien elinkustannusten kanssa kipuilevia kuntalaisia. Siksi tahdon muistuttaa valoista ja vakuutuksista, joita olemme vannoneet tai luvanneet.
Joillekin on tärkeää uusia valojaan ja toiset taas miettivät, mitä ovat tulleet luvanneeksi elämän ylä- ja alamäissä: Miten paljon on tullut rikkoneeksi valojaan ja olisiko parantamisen varaa?
Jos olisimme pysyneet valoissamme, olisimmeko tässä maailmantilanteessa? Nyt meitä pakotetaan entisestä itsenäisyydestämme yhteisöllisyyteen selviytyäksemme haasteista. Toivon, ettei kukaan olisi liian ylpeä tarttuakseen lähimmäisen ojennettuun käteen.
Vihkiparilta kysytään Jumalan edessä, tahdotaanko rakastaa vastoinkäymisissä? Kummilupauksen antanut on sitoutunut lapsen tukihenkilöksi ja aikuiseksi ystäväksi.
Pappislupauksessa luvataan Jumalan edessä, ettei suosita Jumalan pyhää sanaa vastaan sotivia oppeja. Rakkauden kaksoiskäskyä noudatettaessa jokainen pääsee lämpimään kirkkoon laulamaan kaikkien kauneimpia joululauluja.
Lain edellyttämiä uskonnollisia valoja (virka-, sotilas-, tuomarin-, todistajan- ja lääkärinvala) on korvattu vakuutuksilla kunnian ja omantunnon kautta. Jumala odottaa ihmisen elävän hänen tahtonsa mukaan ilman lupauksiakin.
Anne Nivukoski
Vaasan VKK