Joskus on hyvä palata perusasioihin.
Viime aikoina olen tuttavieni kanssa käynyt läpi menneitä aikoja, päivittänyt nykyisiä ja pohtinut tuleviakin. Olen kuunnellut, antanut muiden puhua.
Yllätyin, että kaikissa keskusteluissa nousi esille lähinnä kaksi asiaa. Puhuttiin kahden kesken, enkä pyrkinyt vaikuttamaan aiheisiin tai näkökulmaan.
Miten maakunnan näkökulmaa nostetaan julkisuuteen, oli toinen aihe, jonka ympärillä keskustelu kävi. Keskustelukumppanien toimialueena on vähintään oma maakunta, ja jotkut toimivat kansanvälisesti.
Maan talous on pitkällisissä vaikeuksissa. Uusia työpaikkoja ei ole juuri muualle syntynyt kuin pieniin yrityksiin, ja pienyrityksiähän Etelä-Pohjanmaalla riittää.
Tämä kertoo mahdollisuuksista, joita maakunnassa on. Mutta nuo mahdollisuudet pitää pystyä kanavoimaan kasvuksi ja sitä kautta työpaikoiksi.
Journalismi oli toinen keskusteluissa esiin nousut aihe.
Eri toimialoilla työskentelevät katsovat ympäristöään kukin omasta näkökulmastaan. Oma maakuntalehti on se kanava, joka nivoo kaikki yhteen. Maakuntalehti muuttuu ja uudistuu aikojen ja maakuntansa mukana. Se on maakuntansa näköinen.
Mutta journalismi on se maakuntalehden kova ydin, joka pysyy muuttumattomana. Lehden tehtävänä on seurata ympäristöään ja välittää lukijoilleen tietoa. Lehdistöä sanotaan vallankäyttäjäksi, mutta oikeammin tehtävänä on vallankäytön valvonta ulkopuolisista vallankäyttäjistä vapaana. Tehtävänä on valvoa myös sitä, että vallankäyttäjät hoitavat tehtäväänsä eli käyttävät valtaansa.
Vallankäytön valvonta on myös päättäjien kannustamista ja lukijoiden valistamista. Jos alueen edunvalvonta on huonolla hoidolla tai tieasiat rempallaan, maakuntalehti on kanava, jonka tehtävänä on nostaa epäkohdat esiin. Mutta esiin pitää nostaa myös menestykset, jotka nousevat arvoonsa nykyisen kaltaisina vaikeina aikoina.
Näiden kahden asian eli epäkohtien sekä onnistumisten ja mahdollisuuksien välinen alue oli aihe, joka keskusteluissa eniten herätti ajatuksia. Ei niin huonoja aikoja, ettei löytyisi mahdollisuuksia uusiin avauksiin ja menestyvään tekemiseen.
Miksi se journalismi sitten on tässä kuviossa tärkeä? Kysymys on ennen kaikkea luotettavuudesta, että tiedonvälitystä ei ohjaa mikään ulkopuolinen taho tai voima. Ei riitä, että yksi taho luottaa, vaan kaikkien on voitava luottaa.
Lehti kertoo avoimesti arvot, jotka sen tekemistä ohjaavat. Uutiset kerrotaan totuuden mukaisesti lähde mainiten ja tapahtuneet varmistaen. Kiistoissa kuullaan myös vastapuolta. Jos virheitä tehdään, ne oikaistaan. Nimetyt henkilöt vastaavat painetusta, ja tekemistä valvoo Julkisen Sanan Neuvosto, jonka ohjeet ovat lainsäädäntöäkin tiukemmat.
Tälle kaikelle on Suomessa pitkät perinteet. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 250 vuotta, kun Ruotsin valtiopäivillä säädettiin senhetkisen maailman vapaamielisin painovapauslaki, joka poisti ennakkosensuurin ja salli vapaan keskustelun. Kokkolalaispapilla Anders Chydeniuksella oli keskeinen rooli tuon lain säätämisessä.
Itselläni on menossa 35:s vuosi Ilkassa, ja säädetty eläkeikä tulee lomien jälkeen. Tämä on siis viimeinen kolumnini tällä palstalla.
juhani.martikkala@i-mediat.fi