Valkoinen prinsessa
****
Valkoinen prinsessa vie brittihoviin kuningas Henrik Tudorin valtakauteen 1400–1500-luvuille. Käsikirjoitus pohjautuu Philippa Gregoryn historialliseen romaaniin.
Kyseessä on jatko-osa aiemmin Suomessakin nähdylle Valkoiselle kuningattarelle. Edeltäjä kertoi Englannin kruunusta käydystä ruusujen sodasta Elizabeth Woodwillen ja kuningas Edvard IV avioliiton – ja samalla myös rakkaustarinan – kautta.
Sarja jatkaa suunnilleen siitä, mihin edellinen jäi. Päähenkilö, Yorkin Elisabet, on Edvard IV tytär, joka nousee äitinsä lailla kuningattareksi mennessään naimisiin kuninkaan kanssa.
Ensivaikutelmassa katsojaa ei hurmata rakkaustarinalla – pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan Jodie Comerin roolisuoritus prinsessa Elisabetina imaisee mukaansa. Harvoin tällaisen sarjan ensijaksossa nähdään yhtä vakaata esitystä päähenkilön luonteenpiirteistä.
Historiallisen prinsessatarinan ainekset ovat klassiset, sillä nuori vahvatahtoinen prinsessa päätyy järjestettyyn avioliittoon miehen kanssa, joka on lapsesta asti kasvatettu taistelemaan kuninkuudesta. Comerin roolityössä epävarmuuskin on hallussa.
Jacob Collins-Levyn kuningas Henrik kehittyy tässä mielessä puolisoaan hitaammin. Samoin aivan sarjan alussa katsoja joutuu kestämään pienempien roolien näyttelijöiden epävarmoja elkeitä. On aina yhtä kiusallista, kun puolustustaistelussa huitominen ja huojuminen näyttävät lastennäytelmän miekkailukohtaukselta.
Valkoinen prinsessa perustuu henkilöiden osalta historiallisiin faktoihin, mikä on aina kiinnostavaa heille, joita kuninkaalliset tarinat kiinnostavat muutenkin.
Suurta pukuloistoa sarja ei tarjoa, mutta kampaukset upeine letityksineen ovat näkemisen arvoisia.
TV1 tiistai 21.8. klo 21.30
Tiia Haapakangas