Luin lukiolaisille suunnatun Improbatur-lehden uusimmasta numerosta Li Anderssonin haastattelun. Hän oli huolissaan nuoriin kohdistuvasta paineesta lopettaa ajelehtiminen ja haahuilu.
Tiedättehän, sellainen huoleton uusien asioiden kokeileminen ja eri vaihtoehtojen testaaminen. Paine korostuu siinä vaiheessa, kun pitäisi päättää, mitä lähtisi tekemään toisen asteen opintojen jälkeen.
Kokemukseni mukaan lukioympäristö korostaa, kuinka tärkeää on pyrkiä heti valmistumisen jälkeen korkeakouluun. Jos pisteet eivät riitä, joutuu tyytymään siihen kakkosvaihtoehtoon, josta ajelehtiminen alkaa. Se kakkosvaihtoehto on välivuosi.
Itse vietän tällä hetkellä lukion jälkeistä välivuottani, koska en halunnut mennä samantien opiskelemaan. Siksi voin todistaa Anderssonin sanoittaman paineen todeksi ainakin omassa tilanteessani, jossa välivuosi oli minulle tietoinen valinta.
Joku ehkä näkee sen huonona vetona tai ajanhukkana, mutta minulle se on ollut kaikkea muuta. Voin tähän mennessä kertyneen kokemukseni kautta liputtaa välivuoden pitämisen puolesta.
Syksyllä, kun monilla korkeakoulut alkoivat, iski minulla paniikki. En ollut vielä päättänyt, missä ja miten aion välivuoteni viettää. Selailin avoimia työpaikkoja lähes päivittäin, mutta mikään ei tuntunut omalta. Halusin tehdä jotain uutta. Ennen kaikkea halusin haastetta.
Oman aktiivisuuteni kautta löysin itseni loppusyksystä Eparin toimituksesta. Tämä puolivuotinen, jonka olen lehden teon parissa viettänyt, on tuonut kaipaamiani haasteita. Olen päässyt positiivisella tavalla pois mukavuusalueeltani. Se oli yksi niistä asioista, mitä välivuodeltani halusin.
Välivuosi on tuonut työn lisäksi myös muita positiivisia asioita elämääni. Olen aloittanut uuden harrastuksen, liikkunut enemmän luonnossa ja viettänyt paljon aikaa itsekseni.
Kahdentoista vuoden opiskelurupeaman vastapainoksi olen alkanut kaipaamaan spontaania ja luovaa tekemistä. Muistan yhden esikuvani Meeri Koutaniemen joskus maininneen luovuuden kumpuavan vapaudesta.
Intensiivisen lukioajan jälkeen on ollut mahtavaa, kuinka välivuoden vapauden ansiosta luovuus on saanut pitkästä aikaa enemmän tilaa. Välivuodellani olen oppinut kuuntelemaan enemmän itseäni.
Toki voisin edelleen käyttää aikani täyttääkseni kaikki ne odotukset, joita muut antavat. Olen kuitenkin päättänyt miettiä omat tavoitteeni ja alkaa toimia niiden mukaan.
Haluan tulevaisuudessa arvostaa enemmän sitä, mitä itse asioista ajattelen.