Katsoin 7.12. välikysymyslähetekeskustelun televisiosta ja loput Areenasta. Maa- ja metsätalousministeri Kurvinen käytti aloituspuheenvuoron. Kun tuota kuunteli, nousi mieleen pätkä Tuntematon sotilas -elokuvasta. Siinä miehet olivat nälkäisiä ja annokset pieniä. Ylemmältä taholta sanottiin niissä olevan riittävästi kaloreita. Siihen Lahtinen sanoi, että ”Mees valittaan nälkääs, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sulla ei voi olla nälkä!”
Kurvisen puheesta syntyi juuri tuollainen kuva. Hallitus on tehnyt niin valtavasti hienoja asioita maatalouden puolesta ja maajussit eivät vaan ymmärrä sen arvoa. No, jokainen maajussi sentään osaa katsoa tilille, minkälaisia ”kriisitukirahoja” sinne on tullut.
Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Sari Essayah sen sijaan piti erittäin hyvän alustuksen. Siitä huokui tietämys todellisesta tilanteesta.
Myös muut välikysymystä kannattaneet puheenvuorot olivat asiallisia ja perusteltuja.
Keskustan viljelijäkansanedustajat puhuivat kuin opposition edustajat ja välihuutoja tuli. Heidän johdonmukainen sanomansa oli, että markkinoilta on saatava rahat, tätä ei tukipolitiikalla ratkaista. Tätä on toitotettu jo pitkään, mutta teot ovat vaatimattomat.
Nyt käsillä olevaan megaluokan kustannuskriisiin tämän mantran hokemalla ei saada ratkaisua. Ei ole olemassa mitään taikatemppua, jolla teollisuus ja kauppa yhtäkkiä huomenna ilmoittaisivat nostavansa tuottajalle maksettavat hinnat kaksinkertaiseksi. Ja tinkisivät omasta loistavasta katteestaan. Tämä on unelmahöttöä.
Valtion on annettava nyt tukea maataloudelle, että se selviäisi tämän rajun kustannuskriisin yli. Koronakriisissä hallitus kykeni miljardiluokan tukitoimiin. Miksi nyt ei hallituksella ole samaa intoa, kun kysymys on jokapäiväisestä ruoasta?
Kun katsoi välikysymyskeskustelua, syntyi myötähäpeän tunne. Kun luonnonsuojelulain äänestys oli ohi, väkeä alkoi liikkua pois. Näytti siltä, että paikalle jäi noin kolmasosa edustajista. Poistujat näyttivät olevan pääasiassa hallituspuolueiden edustajia. Tuolit ammottivat tyhjyyttään.
Pääministeri Marin ja valtiovarainministeri Saarikko poistuivat myös ministeriaitiosta tärkeämpiin hommiin. Suurimman osan aikaa Kurvinen istui yksin ministeriaitiossa kännykkä seuranaan. Kun katsoin Areenasta keskustelun loppuun, Kurvista ei ollut enää paikalla lainkaan. Muuan puhuja kaipaili vastausta ministeriltä, muttei hän ollut enää salissa.
Keskustelun loppuosassa, kun sali oli miltei tyhjä, muistui mieleen Paavo Väyrysen taistelu euroon liittymisen viivyttämiseksi. Salissa olivat puhemies ja Väyrynen. Ja euroon mentiin.
Edellä kerrottu kertoo hallituksen ja sen ministerien arvostuksesta maataloutta kohtaan. Ei vaivauduta olemaan edes paikalla.
Hallituspuolueiden edustajien poistuminen salista kertoo tätä samaa karua totuutta. He eivät halunneet kuunnella totuuden mukaisia puheenvuoroja, jotka tietenkin tuntuvat ikäviltä, kun maatalouden asiat on päästetty näin pahaan malliin. Toinen syy siihen, ettei tarvinnutkaan olla paikalla, on se, että pääministeri on ampunut rivit suoriksi.
Kun kirjoitan tätä ja huomenna on äänestys hallituksen luottamuksesta, niin lyön vetoa, että luottamus tulee, ei hallitus tähän kaadu. Tämä oli vain arvoton näytelmä hallituspuolueitten osalta.
Joku edustaja sanoi puheenvuorossaan, että pitääkö mennä niin pitkälle, että kauppojen hyllyt ovat tyhjinä? Ja jatkoi, että toivottavasti niin pitkälle ei tarvitse mennä. Näyttää pahasti siltä, että niin pitkälle on mentävä.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua