Rukiin viljely, leikkuu, riihellä olo aina valmiiseen ruisleipään saakka oli pitkä ja ruumiillista työtä vaativa tapahtumaketju, joka oli keskeistä talonpoikaisuutta vielä 50-luvulla. Talonpoikaisuutta ei enää ole, mutta muisto ja halua sen kokemisesta elää edelleen. Sen osoitti Isojoen Vanhankylän nuorisoseuran ja kyläyhdistykse 24.8. järjestämä rukiinleikkuukilpailu.
Väitän kilpailussa saamani kokemuksen perusteella, että halua opetella sirpin käyttöä, lyhteen sitomista ja ruisjalan pystytystä vielä on, myös tietoa ja muisteluita. Koska yleisö oli innolla mukana ja pohdintoja ja vinkkejä tuli, talonpoikaista elämäntapaa positiivisesti kaivataan.
Jokapäiväisen leivän tuottaminen on mennyt pääoman palvonnaksi, konemaiseksi orjatyöksi, jossa viljely vaatii ammattimaista talous- ja johtamisosaamista ja täydellistä laskimen hallintaa, millä maailman pohjoisin maatalous saadaan keskieurooppalaiselle tasolle,
Tämän vuoden keväällä media heräsi ns. metsäperunan viljelyyn, jossa eräs raivaus- ja uudisviljelyhenkiset geenit omistanut kasvatti perunaa metsässä. Leikkuukisassa heitettiin myös ajatus, että samalla lailla voisi metsään kuokkia tai kyntää aarin tai edes puolen aarin ruismaan, jossa voisi kokea ja oppia välähdyksenomaisesti talonpoikaisuutta. Seuraava kysymys oli, että missä kuivaat lyhteet, kun ei enää ole riihiä ja mistä saat savun maun ruisleipääsi tai isojokiseen ruispohjaiseen sahtiin, joka olisi uusi makuelämys. Sitten muistettiin, että onhan meillä savusaunoja tai tavallinen saunakin kävisi hätätilassa. Itse muistelin, että onhan meillä 600 000 metsänomistajaa, omakotitalo- ja huvilatontteja sekä siirtolapuutarhat ym. päälle.
Keväällä Maaseudun Tulevaisuus hehkutti siirtolapuutarhoista ja Ilkka-Pohjalainen julkaisi teemalehden: ”Elämäntyönä koti ja puutarha” ja ”Tarinoiden pihapiiri huokuu historiaa ja elämää”, joihin talonpoikainen elämä luontuisi saumattomasti, kuten kuvalehtien suosituimmat jutut perheistä, jotka ovat jättäneet kaupunkielämän taaksensa ja kunnostaneet vanhan maalaistalon ja kuinka tyytyväisiä he nyt ovat elämäänsä. Tähän kaikkeen sopii talonpoikaisuus ja rukiin viljely kuin nenä päähän. Tarina elopellolla ei ollut läheskään pähkähullua, sillä samalla tuli ajatus huoltovarmuudesta ratkaistua, mutta täysin pähkähullua oli ajaa 60- ja 70-luvuilla pienviljelijäväki maaltapakoon. Tämän teki meidän sama poliittinen ja taloustieteellinen eliitti, jotka ovat myyneet luonnonvaramme ja tehneet kaiken tukahduttavan ulkomaan velan ilman talonpoikaista järkeä, että toteutuisi se heidän suuri unelmansa köyhälistön vallankumouksesta.
Eino Wiitalähdet
Isojoki