Pääkirjoitus

Väis­tä­mä­tön tuli nyt eteen

Nyt se on alkanut. Se, mistä puhuttiin ja mitä vaadittiin ennen eduskuntavaaleja. Nimittäin säästäminen ja velaksi elämisen lopettaminen.

Samalla alkoi myös uuden hallitusohjelman parjaus. Se kuulemma tuhoaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion, mutta eikö juuri sen pelastamiseksi säästöjä vaadittu.

Heikompiosaisten tuista leikataan eniten. Varmasti, sillä he saavat niistä valtaosan. Harvempi työssä käyvä ihminen saa tukea. Päinvastoin, hän on niiden maksumies.

Köyhän verotusta on paha höllentää, koska hän ei maksa veroja. Tulonsiirtoja ei voi kuitenkaan enää lisätä, sillä silloin alkaa maksajapuolelta siirtyä porukkaa saamapuolelle.

Hallitusohjelman teko on nuorallatanssia.

Aina sattuu ja tapahtuu. Tee tässä nyt sitten politiikkaa. Juha Sipilän pitäisi pistää ministereilleen ja hallituspuolueiden kansanedustajille ravimaailmasta tutut hevosten silmä- ja korvasuojat päähän.

Vilkuileminen sivuille on kielletty. Valtiojohdon katse suunnataan vain ja ainoastaan neljän vuoden päässä häämöttävään maaliin. Katsomosta huikkiminen ja sivulta tulevat piiskan sivallukset ovat vain sivuseikka.

Vaan tuskinpa onnistuu, edes korva- ja silmälapuilla. Urheilutoimittajana opin, että jokaisissa isoissa kisoissa tapahtuu skandaali. Viimeiset arvokisani, Lahden MM-hiihdot 2001, kruunasivat teoriani.

Vertaan hallituksia ja vaalikausia mielelläni arvokisoihin. Pelkäänpä, että edessä on vielä tapahtumia, joita kukaan ei osannut edes veikata.

Kateus kukoistaa. Meren rantaan Palosaaren sillan kupeeseen alkaa nousta tällä viikolla Vaasan yliopiston energialaboratorio. Sillan toisessa päässä on Vaasan Sähkön juuri valmistunut toimitalo.

Molemmat sijaitsevat huippupaikalla, aivan kiinni meressä, mutta jotakin tästä prosessista on jäänyt uupumaan. Jotakin perin tyypillistä vaasalaista käyttäytymistä.

Kumpaakaan ei ole vastustettu. Ne eivät ole olleet kansanliikkeiden ja asukasyhdistysten hampaissa. Miksi, kysyn ja vastaan. Siksi, koska ne eivät ole asuinrakennuksia.

Kuka nyt työssä käyviä kadehtisi, mutta auta armias, jos joku saisi kotinsa meren rantaan Palosaaren sillan kupeeseen. Se olisi sietämätöntä.

Vaasassa on motto, jonka mukaan asukkaat pidetään poissa kaupungin rannoilta hinnalla millä hyvänsä. Ja kallista se on ollutkin, louhia kunnallistekniikkaa Gerbyseen, Kivihakaan ja niin edelleen.

Vesa Koivumäki