Lapualainen sankarivainaja Väinö Raivio saapui kotiin pitkältä sotareissulta kauniina kesäpäivänä viime keskiviikkona.
Raivion omaiset olivat Simpsiön hautausmaalla vastassa, kun puolustusvoimien auto toi arkun arvokkaasti Lapualle. Tunteet olivat pinnassa, kun pitkä odotus ja hartaat toiveet täyttyivät. Väinö Raivio, jota Väiskiksi sanottiin, saapui kotiin.
– Tätä hetkeä on odotettu kauan. Muistan kuinka isä usein eläessään puhui Väinö-veljestään ja toivoi, että veli löytyisi, sanoo Antti Raivio .
Toive Väinö Raivion löytymistä heräsi, kun tuli tieto toisen lapualaisen Arvo Johannes Marttilan löytymisestä. Olivathan miehet olleet samalla taistelutantereella Taipaleenjoelta Terenttilässä ja kadonneet samaan aikaan.
– Saimme tiedon Väinön löytymisestä ja tunnistamisesta huhtikuussa päivää ennen kun oli Marttilan siunaustilaisuus. Se oli merkittävä päivä, kertoo Antti Raivio.
Väinö Raivio syntyi Lapualla 20.11.1913. Hän avioitui 30-luvulla Helga Joensuun kanssa ja heille syntyi Martti -poika. Talvisodan alettua Väinö katosi 20.12.1939 ollessaan 26-vuotias.
Martti oli tuolloin vain muutaman kuukauden ikäinen. Ensimmäistä yhteistä joulua ei ehditty viettää.
Väinö Raivio muistetaan Lapualla avuliaana ja ystävällisenä ihmisenä, jota jälkipolvi ei ole unohtanut. Omaisilla on säilynyt paljon kuvia, ja niitä on katseltu usein, varsinkin viime viikkoina.
– Lapualla asuva, Väinön veljen tytär Laura Prinkkilä muistaa vielä sen hetken, kun isäni Onni lähti veljensä Väinön kanssa sotaan. Laura oli saattamassa heitä. Hän oli paikalla myös silloin, kun poikien isä Aatu Raivio toi tiedon Väinön kaatumisesta, kertoo Antti Raivio.
Pastori Jukka Tuppurainen siunaa sankarivainaja Väinö Raivion haudan lepoon ja kotiseurakunnan multiin lauantaina 9. kesäkuuta kello 10 Lapuan tuomiokirkossa. Arkku lasketaan kirkkopihan sankarihautausmaahan.
Kaikille avoin siunaus- ja muistotilaisuus sekä hautaus toimitetaan sotilaallisin menoin kunnialaukauksineen. Paikalla ovat muun muassa puolustusvoimat, veteraani- reserviläisjärjestöt sekä Lapuan veteraanikuoro.
Minna Ylimäki-Hemminki
