Väinö Karin tarina on tässä lehdessä erikoisuutensa takia, mutta myös pojan, Juhani Karin ansiosta.
Nuorena perheenisänä hän halusi jättää isänsä kokemuksista aidon muiston jälkipolville.
Muisteluja 29.12.1974 taltioitaessa kuultiin odottamatta ja yllättäen kokemukset kansalaissodan ajoilta, joista isä ei koskaan ennen ollut maininnut sanallakaan.
Suomen 100-vuotisjuhlavuosi pani Juhani Karin etsimään kasetit, ja isän huima tarina 42 vuoden takaa palautui miehen mieleen.