Provinssi on ollut minun juttuni jo vuodesta 1994. Festivaali on määrittänyt kesäni suunnitelmat tavalla tai toisella nyt jo yli 20 vuotta. Vuonna -94 päädyin festaroimaan ensimmäistä kertaa Black Sabbath- yhtyeen ansiosta. Festivaali ja sen tunnelma imaisivat matkaansa saman tien ja olenkin tuon kesän jälkeen onnistunut vierailemaan jokaisessa Provinssissa - ensimmäiset vuodet asiakkaana ja viimeiset liki viisitoista vuotta olen ollut etuoikeutettu saadessani tehdä töitä suosikkifestivaaleilleni erilaisissa rooleissa.
Legendaarinen Danzig ja alkava myrsky vuonna -95, Black Sabbath alkuperäisessä kokoonpanossaan -98, Blur ja äärimmilleen pakattu pomppiva kenttä -99, ensimmäinen oma keikka festivaalilla vuonna 2001, David Bowie 2004, Kuolleet Intiaanit taianomaisella keikalla Rytmiteltassa vuonna 2005. Nämä ja monet muut ovat jääneet henkilökohtaisesti mieleen festivaalia määrittävinä hetkinä.
Kaikista upeista keikoista huolimatta parhaat muistot tulevat vuosituhannen vaihteesta leirintäalueella vietetystä ajasta ns. Ylistaro-leirissä, joka kokoontui aina samalle alueelle Törnävän koulun läheisyyteen. Asuin tuohon aikaan jo Seinäjoella kävelymatkan päässä festivaalialueesta mutta Provinssi piti kuitenkin aina viettää leirinnässä. Ainutlaatuisista festivaalielämyksistä mainittakoon mm. kolme vuorokautta päättymättömällä kasetilla soinut Nirvanan Smells Like Teen Spirit, joka sai joka kerta liikkeelle lähtiessään ryhmän innostumaan. Ja vuoden 2000 pakkasyö, joka vietettiin puolijoukkueteltassa. Teltassa olleen kamiinan hormi ei toiminut ihan toivotulla tavalla ja aamulla teltasta nousi vuorotellen hyvin mustanenäistä sakkia (jostain kumman syystä tulen tekeminen leirintäalueella ei ollut vielä kiellettyä, ainakin luulen niin).
Yhdessä koetut hetket ja hyvät ihmiset tekevät hetkistä parhaimmat.
Hyvä Provinssikansa, ottakaa ilo irti täysillä ja nauttikaa toisistanne, sillä vanhaa sanontaa lainatakseni: Joulu on joka vuosi, Provinssi vain kerran vuodessa.
Marko Kivelä
toiminnanjohtaja
Selmu ry