Alemman tai ylemmän yliopistotutkinnon suorittamiseen käytetään nykyään vain harvoin yli 10 vuotta aikaa, kerrotaan Helsingin ja Tampereen yliopistoista. Viime vuonna viisi prosenttia Tampereen yliopiston ja kolme prosenttia Helsingin yliopiston kyseisistä opiskelijoista valmistui vasta 10 vuoden jälkeen.
Helsingin yliopistosta valmistui poikkeuksellisen paljon opiskelijoita pitkillä valmistumisajoilla vuonna 2020 koulutusuudistuksen siirtymäajan päättyessä. Helsingin yliopistossa astui silloin voimaan sääntö, jonka mukaan opintosuoritukset vanhenevat 10 vuodessa. Uudistuksen jälkeen pitkät valmistumisajat ovat vähentyneet.
– Tampereen yliopistossa opintosuoritukset eivät lähtökohtaisesti vanhene milloinkaan, paitsi lääketieteen opinnoissa kymmenen vuoden jälkeen. Tosin jos opetussuunnitelma on merkittävästi muuttunut opiskelijan tauon aikana, voi hän joutua suorittamaan lisäopintoja, toteaa koulutuksen johtamisen tuen päällikkö Kati Toikkanen.
Tampereen yliopistossa opinnot venähtävät selvästi useimmiten taide- ja kulttuurialoilla ja seuraavaksi eniten humanistisilla sekä tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen aloilla.
Helsingin yliopistolla ei ole vastaavaa tilastoa, mutta passiivinen opiskelu – eli se, että ei ilmoittauduta läsnä olevaksi eikä edistetä opintoja – on yleisintä luonnontieteen, tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen sekä humanistisilla aloilla. Harvinaisinta opintojen venähtäminen tai passiivinen opiskelu on lääketieteen ja oikeustieteen aloilla.
Välivuosia perhesyistä
Osa keskimääräistä pidempään opiskelevista pysyy pitkään passiivisena opiskelijana, ennen kuin aktivoituu uudelleen opintojensa pariin. Osa ilmoittautuu vuosittain läsnä olevaksi, vaikka ei edistäisi opintojaan. Selvästi harvinaisempaa on, että opiskelijat luopuvat opiskeluoikeudestaan ja hakevat myöhemmin uudelleen opiskelemaan.
Opinnot voivat pitkittyä monesta eri syystä. Välivuosia pidetään esimerkiksi perheen perustamisen, asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisen tai matkustelun takia. Toikkasen mukaan asiaan vaikuttaa paljon myös työmarkkinatilanne.
– Moni opiskelija saa töitä jo opintojensa aikana, ja vasta esimerkiksi seuraavassa työpaikassa saatetaankin edellyttää suoritettua tutkintoa. Tampereen yliopistossa tauolla olleiden opintojen pariin palaaminen yleistyi korona-aikana, sanoo Toikkanen.
Tutorointia ja tukipajoja
Suomen suurimmassa ammattikorkeakoulussa Metropoliassa kesken jääneiden opintojen äärelle palaaminen myöhemmin elämässä vaikuttaa olevan harvinaista – mutta tarkkoja lukuja asiasta ei ole, kertoo Metropolian jatkuvan oppimisen päällikkö Taru Ruotsalainen. Sen sijaan yksittäiset välivuodet ovat selvästi yleisempiä. Esimerkiksi viime vuonna 3,5 prosenttia opiskelijoista oli ilmoittanut poissaolevaksi.
Noin 8,5 prosenttia Metropolian opiskelijoista keskeytti opintonsa viime vuonna. Luku on pysynyt pitkään suurin piirtein samana. Keskeytyksissä on merkittäviä alakohtaisia eroja.
– Kulttuurialalla keskeytykset ovat harvinaisia, noin viiden prosentin tuntumassa, kun taas tekniikan aloilla luku voi hypätä jopa yli kymmeneen. Sosiaali- ja terveysalalla ja liiketaloudessa luvut jäävät näiden väliin.
Ruotsalaisen mukaan Metropoliassa opintojen keskeyttämistä on pyritty ennaltaehkäisemään erilaisilla tukitoimilla, kuten tutoroinnin lisäämisellä, uraohjauksella ja oppimista edistävillä tukipajoilla.
Lukio-opintoja yli 60-vuotiaana
Kesken jääneiden lukio-opintojen pariin saatetaan palata vasta vuosikymmenien jälkeen. Vanhimmat lukion suorittajat ovat yli 60-vuotiaita, kertoo Opetushallituksen opetusneuvos Teijo Koljonen.
– Kyllä lukion suorittaminen kuitenkin todennäköisimmin tapahtuu alle 30 vuoden iässä, näin on noin 85 prosentissa tapauksista. Loppu jakautuu melko tasaisesti muille ikäryhmille eläkeikään asti.
Lukion keskeyttäminen on Koljosen mukaan Suomessa harvinaista. Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on paljon yleisempää. Vuoteen 2021 asti lukion keskeytti vuosittain noin 1,5–2 prosenttia opiskelijoista.
Viime vuosien luvut eivät ole vielä tiedossa, mutta Koljosen mukaan niissä saattaa näkyä vuonna 2021 voimaan astunut oppivelvollisuuden laajentaminen, jonka seurauksena toisen asteen koulutusta ei periaatteessa voi keskeyttää ennen 18 vuoden ikää. Toisaalta oppivelvollisuuden laajentamisen myötä lukiokoulutukseen voi ohjautua joitakin opiskelijoita, joiden valmiudet suoriutua opinnoista eivät ole parhaat mahdolliset.
Koljonen huomauttaa, että yksittäisiä peruskoulupudokkaita on ollut kautta aikojen, minkä lisäksi osa saattaa jättää lukion kesken vasta opintojen loppuvaiheessa täysi-ikäistyttyään.
Koljosen mukaan lukio-opiskelijat ovat pääsääntöisesti opintoihinsa motivoituneita ja tähtäävät korkeakouluopintoihin, jolloin keskeyttämisen kynnys on korkea. Myös lukio-opintojen joustavuus ja tukitoimet ovat parantuneet viime vuosina.
Aikuisten lukio-opiskelijoiden määrä on vähentynyt 2000-luvulla. Koljosen mukaan muutos voi kytkeytyä osaltaan siihen, että korkeakouluihin on nykyään mahdollista hakea myös ilman toisen asteen tutkintotodistusta. Yliopistoihin voi hakea esimerkiksi avoimen yliopiston väylän kautta ja ammattikorkeakouluihin avoimen ammattikorkeakoulun väylän kautta tai työkokemuksella.
Koljonen kertoo, että lukio-opinnot eivät lähtökohtaisesti vanhene, mutta opetussuunnitelmat voivat muuttua matkan varrella, mistä syystä kunkin opintoihin palaavan opiskelijan tilannetta tarkastellaan yksilökohtaisesti.