Erään pohjalaisen yläkoulun opettajat ovat katsoneet kiusaamista sormien läpi. Näin kertovat Ilkka-Pohjalaiselle kolme entistä oppilasta, jotka ovat käyneet yläkoulun 2010-luvun taitteessa.
– Kiusaamiseen puuttuminen oli tosi tehotonta. Hain tosi reippaasti apua, mutta vastaukseksi sain rauhoittelevia korulauseita tai sitten sanottiin suoraan, että asialle ei voida mitään, kertoo Laura.
Laura koki avun hakemisen tosi nöyryyttäväksi.
Hyvin samanlaisista kokemuksista kertoo Jenna. Kiusaajat saattoivat esimerkiksi tahallaan kertoa opettajille väärää tietoa hänestä.
– Kerroin aktiivisesti asiasta opettajille, mutta sain kuulla, että ehkä kiusaajat vain ovat käsittäneet väärin ja teillä on vain jotain ristiriitoja.
Jennan ja Lauran nimet ovat muutettu läheisten suojelemiseksi. Ilkka-Pohjalainen ei halua myöskään mainita samasta syystä paikkakuntaa.
Opettajat näkivät, mutta katsoivat pois
Yläkoulua käyneet kertovat, että opettajat myös näkivät kiusaamista, mutta eivät tehneet mitään.
– Olen todistanut Berliinin luokkaretkellä tilannetta, jossa erästä oppilasta kiusattiin rajusti. Opettaja seisoi vieressä eikä puuttunut mitenkään, Jenna kertoo.
Eräs entinen oppilas – kutsutaan häntä vaikka Anneksi – kertoo nähneensä tilanteen, jossa oppilas työnnettiin vesilätäkköön opettajan nähden. Opettaja ei puuttunut tilanteeseen.
Ilkka-Pohjalainen ei ole pystynyt varmistamaan yksittäisiä tapahtumia jälkikäteen.
Kertominen vain pahensi tilannetta
Haastatellut kritisoivat erityisesti käytäntöä, jossa rehtori kutsui huoneeseensa samaan aikaan kiusaajan ja kiusatun ja kysyi, mitä on tapahtunut.
– Itse muistan, että olin 13-vuotiaana siinä tilanteessa enkä uskaltanut sanoa yhtään mitään, Jenna kertoo.
Jenna kertoo, että ainakaan hänen kohdallaan tällä puuttumisella ei ollut mitään vaikutusta.
Usein tilanteissa oltiin vain sana sanaa vastaan eikä kiusaajalle tullut mitään seurauksia.
Anne kertoo, että yleisin seuraus kiusaajille oli, että he joutuivat pyytämään anteeksi.
– Ja se oli sitten siinä. Rehtori sanoi, että se on sillä sovittu, mutta kiusaaminen vaan jatkui.
Myös Jenna vahvistaa tämän.
– Pahimmillaan menettely vain pahensi kiusaamista, koska kiusattu joutui kantamaan leimaa, että kertoi asiasta.
Laura kertoo, että tilanteesta tuli tosi voimaton olo.
– Meille usein sanottiin, että ongelmatilanteessa etsikää aikuinen. Vaikka aikuisille kertoi, se ei koskaan auttanut. Tosi yksin sai pärjätä kaiken kanssa.
Muissa kunnissa samat ongelmat
Kouluterveyskyselyjen perusteella kyseisen kunnan yläkoulun tilanne ei ole Pohjanmaalla tai Etelä-Pohjanmaalla mitenkään poikkeuksellinen.
Viime vuoden kyselyn perusteella 8.- ja 9-luokkalaisista vaasalaisista noin 30 prosenttia oli kiusannut tai kokenut kiusaamista lukukauden aikana. Seinäjoella vastaava lukema oli 35. Eniten kiusaamista esiintyi Evijärvellä (55 prosenttia), Kristiinankaupungissa (50 prosenttia) ja Vöyrillä (47 prosenttia).
Entä sitten, jos kiusaamisesta kertoo aikuiselle? Tästä ei ole tarpeeksi vastauksia kaikista kunnista.
Mutta niiden osalta, joista vastauksia on, tulos ei mairittele. Esimerkiksi Vaasassa ja Mustasaaressa yli 40 prosenttia kiusatuista koki, että kiusaaminen jatkui entisellään tai paheni, jos siitä kertoi koulun aikuiselle. Seinäjoella vastaava prosentti oli 20,5.
Kiusaamiseen on puututtava
Kaikki haastatellut ovat käyneet yläkoulun 2010-luvun taitteessa tai 2010-luvun alussa. Peruskoulun jälkeen he halusivat heti pois paikkakunnalta, koska eivät halunneet jäädä samalla paikkakunnalle kiusaajien kanssa.
Kiusatut halusivat tulla esiin nyt Vantaan koulusurman takia. He kokevat, että nuorten pahoinvoinnin syynä ovat usein kiusaamiskokemukset.
Pahoin voivat sekä kiusatut että kiusaajat ja heitä pitää pystyä auttamaan.
Siksi olisi tärkeää puhua siitä, miksi kiusaaminen saa jatkua.
Jenna kertoo, että hän ja hänen kaverinsa yrittivät puuttua kiusaamiseen pitkään. Jenna sanoo, että hänen käsityksensä mukaan tilanne vain paheni, kun hänen ikäluokkansa pääsi yläkoulusta.
– Olin varmasti opettajien mielestä ärsyttävä teini, koska ramppasin rehtorin kansliassa jatkuvasti. He olivat varmaan onnellisia, kun pääsivät minusta eroon.