Viime aikojen globaalit haasteet koskettavat meitä kaikkia, mutta varsinkin nuoret kantavat juuri nyt paljon harteillaan. Ilmastokriisin, pandemian ja sotauutisten lisäksi nuoret huolehtivat pärjäämisestään ja paikkansa löytämisestä tässä maailmassa. Pahoinvointi näkyy selvästi mm. kouluterveyskyselyn tuloksissa: erityisesti tyttöjen mielenterveyden haasteet ovat jo muutaman vuoden ajan olleet jyrkässä nousussa.
Nuorilla on oikeus saada tietoa kriiseistä ja maailmassa vallitsevista epäkohdista, mutta ketään ei saa jättää yksin vaikeiden kysymysten äärelle.
Suomalaisessa kulttuurissa vaikuttaa korostunut yksin pärjäämisen eetos. Se ei kuitenkaan ole ihmiselle luonnollinen, eikä edes meikäläisittäin kovin vanha juonne. Haluamme, että nuoremme pärjäävät, mutta toisinaan unohdamme, että pärjääminen on luonteeltaan kollektiivista. Saatamme hairahtua kasvattamaan lapsiamme liialliseen itsellisyyteen, kyvyttömyyteen pyytää ja ottaa vastaan apua.
Hyvinvoinnin haasteita tulee ratkoa monella eri tasolla. Tutkimuksesta tiedämme, että luotettavan, läsnäolevan aikuisen merkitys on lapsen kestokyvyn kannalta aivan korvaamaton.
Jokainen meistä kaipaa – ja ansaitsee – tulla nähdyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Mitään ihmeitä tähän ei tarvita. Pysähtyminen, kuulumisten kysyminen ja niiden kuunteleminen, välittävä katse ja kannustava hymy ovat itsessään arjen ihmelääkkeitä. Toisiin tukeutuminen ei ole heikkoutta, vaan parhaimmillaan yhteisöllisyys on hyvinvoinnin lähde ja yhteiskuntaa koossa pitävä voima.
Joulu on mitä parhainta aikaa rauhoittua kohtaamaan läheisemme ja pysähtyä kysymään ja kuuntelemaan, mitä lähellämme olevalle lapselle tai nuorelle oikeasti kuuluu.
Joulu on myös antamisen juhlaa. Voisimmeko tänä jouluna antaa lahjaksi rohkaisua ja tukea, joiden avulla niin lähellä kuin kaukana asuvat nuoret voivat aloittaa uuden vuoden luottaen siihen, että tulevaisuudella on annettavana paljon hyvää?
Antti Järventaus
kotimaan ja vaikuttamisen johtaja
Plan International Suomi