Populistipuolueiden johtajien sekä karismaattisten johtajien suosio pohjautuu yllättävän paljon samoihin ominaisuuksiin, sanoo tutkija, Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Emilia Palonen.
Hänen mukaansa näille johtajille on yhteistä vahva sisäinen näky tai idea, joka on syntynyt esimerkiksi johtajan ollessa yksin luonnossa.
–Olen tunnistanut meidän sekulaarisille poliittisille johtajille, sen että heidän ideansa tulevat ilmestyksenä jossain hiihtoretkellä tai metsässä. He kertovat saaneensa yksinäisyydessä ajatuksen, mihin heidän pitää pyrkiä. Joissain toisissa liikkeissä tämä näky tulee sitten Jumalan näkynä, Palonen sanoo.
Yhteistä on sekin, että johtajien asema perustuu autoritäärisyyteen, jossa demokraattiselle keskustelulle ei ole paljon tilaa. Uskonnollisten liikkeiden johtajat antavat myös moraalisia ohjeita siitä, miten kannattajien tulee elää.
–Jos argumentaatio perustuu yliluonnolliseen visioon tai näkyyn ilman rationaalisuutta, sitä on aika vaikea kyseenalaistaa. Ainakin sen kyseenalaistaminen vaatii rohkeutta.
Palosen mukaan puolueita ja hengellisiä liikkeitä yhdistää sekin, että skandaalin luonne on rakennettu niiden sisälle.
Suomessa on ollut useita herätysliikkeitä, joiden johtajat ovat väistyneet sen jälkeen, kun he ovat jääneet kiinni asioista tai teoista, jotka liikkeen kannalta ovat väärin. Myös rikostuomiot ovat vaikuttaneet siihen, miksi karismaattisen johtajan on pitänyt siirtyä takavasemmalle.
Skandaalit ja sisäiset ristiriidat ovat sisäänkirjoitettu myös populismiin pohjautuvien puolueiden käsikirjoituksiin.
–Tiettyjen populismitenoreiden mukaan populismissa on jo sisäänrakennettuna kaari, jossa on sen loppupää. Joidenkin puolueiden retorinen strategia on ylläpitää skandaalia ja uusiutua. Uskonnollisten johtajien kohdalla asioiden skandalisoituminen voi tuoda myös ihmisiä yhteen. Usko liikkeen ylläpitämiseen tulee todella tärkeäksi, hän sanoo.
Populististen puolueiden nousua on perusteltu politiikan kriisillä ja sillä, että vanhat, perinteiset arvot eivät enää päde. Kun maailma ympärillä moniarvoistuu, vanhat arvot ja elämäntavat eivät enää päde. Uusia arvoja on vaikea löytää, koska tarjontaa on niin paljon.
Silloin populismiin, helppoja ratkaisuja tarjoaviin puolueisiin ja liikkeisiin on helppo tarttua. On vahva johtaja, joka sanoo, miten asiat korjataan paremmiksi.
Sama pätee hengellisellä puolella. Kun esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon koetaan maallistuvan liikaa, perinteisiin arvoihin nojaavat ihmiset etsivät paikkaa karismaattisista liikkeistä, joiden käsitys uskosta perustuu konservatiivisiin arvoihin ja ihmiskuvaan.
–Ihmiset haluavat vahvistustaan uskolleen. Samalla he haluavat jotain varmuutta epävarmuuden aikana. Tällöin jonkin liikkeen johtaja voidaan nähdä omaa maailmankuvaa ratifioivana henkilönä, joka varmistaa, että oikealla tiellä tässä ollaan, Palonen sanoo.
Karismaattisissa liikkeissä tapahtuvat skandaalit ja väärinkäytökset ovat nousseet esille muun muassa hiljattain julkistetussa Harhaanjohtaja – vahvassa uskossa -kirjassa. Kirja tuo esille sen moninaisen väkivallan, mitä eri liikkeiden jäsenet ovat kokeneet.
Paljon julkisuutta on saanut myös Uskon sana -seurakunnan perustaja Patrik Tiainen, joka ilmoitti vastikään luopuvansa liikkeen johtotehtävistä. Yksi syy luopumiselle oli se, että hänellä oli salasuhde miehen kanssa.
MINNA AKIMO
