Vaasalainen punk-lupaus Huutotauti julkaisi ensimmäisen albuminsa Toinen mielentila heinäkuun puolessa välissä. Viisihenkinen poppoo koostuu nuorista miehistä, joista useimmat löysivät kaupunkiin alun perin opiskelujen perässä.
Uudessa albumissa on kyse pidemmästä projektista, sillä sitä työstettiin noin puolentoista vuoden ajan.
– Toinen mielentila syntyi nollabudjetilla ja omin kätösin lukuun ottamatta masterointia ja lopullista miksausta. Niistä on kiittäminen Employ Audion Aleksi Oksaa, kertoo yhtyeen toinen kitaristi Marko Kuha.
Illanvietoissa ideat syntyvät. Huutotauti sai alkunsa ikään kuin vahingossa yhtyeen basistin Jonne Perälän, rumpali Joel Arosen ja Kuhan itsensä istuessa iltaa ja soitellessa mitä mieleen juolahti. Alkuperäinen ajatus oli lähinnä pitää hauskaa ja ”soittaa jotain”.
Mukaan liittyi myöhemmin Tuomas Andsten toiseksi kitaristiksi ja laulamaan, kunnes ”oikea” laulaja löytyy. Solisti Antti Toivanen tuli mukaan parin vuoden jälkeen.
Siitä, voiko Huutotaudin musiikkia luonnehtia yksinomaan punkiksi, Kuha ei ole aivan varma.
– Punkin määrittelyjä on yhtä monta kuin sen kuuntelijoita. Toiset ovat hyvinkin absoluuttisia sen suhteen, mitä punk on, toisille se on laajempi käsite. Meillä on aika trash metal -soundi, mutta kitarasta ja rumpukapuloista pidetään kiinni punkmaisesti.
Oma linja. Kuhalla itsellään on heavy metal -tausta, minkä vuoksi hän keskittyy musiikissa mielellään teknisiin seikkoihin. Kappaleet ovat pääosin hänen säveltämiään. Yleisesti ottaen yhtye tekee taidettaan vapaalla kädellä.
– Soitamme, mitä haluamme, emmekä yritä teeskennellä mitään, mitä emme todellisuudessa ole.
Taiteellisia vapauksia voidaan ottaa vaikka satiirin merkeissä.
– Esimerkiksi Luonnon Sodomaan sisällytimme kaikki mahdolliset heavy metal -kliseet. Sanoituksista löytyy miekkojen kalinaa ja raakaa meininkiä.
Älä ota sitä vakavasti. Huutotaudin lyriikat ovat yhtyeen laulajan käsialaa. Muu yhtye sovittaa soittonsa sen ympärille.
– Me muut lähinnä kuunnellaan, milloin Antti laulaa ja mitä silloin pitää soittaa. Biisit ovat keskenään aika erilaisia. Meillä on sekä raskaita että kevyitä juttuja.
Kappaleiden sanoitukset ovat välillä kryptisiä. Ryppyotsaisen runoilun sijaan ajatus palautuu niissäkin bändin syntysijoille ja alkuperäiseen tarkoitukseen, siis hauskanpitoon. Uuden albumin nimi sopii salamyhkäisyydessään lyriikoiden linjaan.
– Ensimmäinen mielentila voi olla se, joka meillä normaalisti on, ja toinen mielentila sitten siitä seuraava. Jätetään tämä kuulijan vastuulle.
Hanna Karpio