Käytetään järkeä, ei purkukoneita!
Käsittämätöntä, ettei purkamisen sijaan betoniseinistä poisteta homeista pintakerrosta ja palauteta Vaasan viljasiiloja alkuperäiseen käyttöönsä huoltovarmuuden turvaamiseksi. Katovuosia voi tulla useita peräkkäin maailmalla ja meillä, jopa yhtä aikaa – monista samaan aikaa osuvista syistä – eikä ole toiveajattelua varmempia takeita siitä, että ruokaa silloin saataisiin ulkomailta.
Ukrainan sota opetti: Keskeisiä maailman vilja-aittoja voidaan menettää paitsi ilmastonmuutoksen myös ympäristöä tuhoavan ja vuosikymmeniksi saastuttavan sodan kautta
Covid-pandemia osoitti, että kriisitilanteissa valtiot pitävät omaa kansaansa etusijalla, muille tarjotaan ei oota tai loputonta odotusta. Niin käy, kun ruokapula laajenee. Nyt meillä valitetaan ruoan hinnan nousua, entä sitten, kun sitä ei rahallakaan saa? Silloin vilja Vaasan siiloissa olisi taivaan mannaa.
Katastrofien sekä jatkuvan kuivuuden ja aavikoitumisen tuoma nälkä ajaa köyhien maiden ihmisiä jatkuvana virtana Eurooppaan. Ilmaston lämmetessä, sään äärevöityessä tulijatungos muuttuu pysyväksi, lähestyy oviamme, vaikka miten olisimme kansantaloutta – turhin ja silloin oivallamme, turmiollisin toimin vanhan purkamis-, uuden rakentamiskarusellilla – pöhöttäneet.
Maailmantilanteen kriisiytyessä, jos mistään edes voi ruokaa ostaa, käy ulkomaankauppa mahdottomaksi. Ruokaa ei saa rahallakaan. Aikovatko vaasalaiset pärjätä nälänhädästä sormiaan pureskellen ja viisveisata moninaiset ympäristöhaitatkin, joita siilojen purkamisella ja taas uuden materian käyttämisellä ovat nyt tekemässä?
Aikanaan viljavarastot rakennettiin ikikestäväksi, hullua on purkaa ne, muru murulta viikkojen ja kuukausien, energiaa vievällä jäkerryksellä. Liikaa on jo hävitetty ensiluokkaisesti tehtyjä, aikakaudesta toiseen hyvänä kestäviä vanhoja rakennuksia, tehtaitakin. Kaikki se on myös luonnolta riistämistä, ei vain muuten järjetöntä.
Jos nykynirppanokat, jotka lienevät valmiit kärsimään tulevan polttavan nälän, eivät mitenkään siedä siiloja viljavarastoina, oi voi! Jos ajat ja ilmasto olisivat toiset, voisi siilot muuntaa muihin tarpeisiin. Maailmalla niitä on muunnettu (luksus)asunnoiksi ja korkealuokkaisiksi, henkeäsalpaavan kauniiksi arkkitehtoniseksi rakennuskomplekseiksi mieltä yllättävästi avartavine ja ilahduttavine sisätiloineen.
Vaasan siilot ovat sopusuhtaisia. Ulkonaisesti niissä on kaikki ainekset harmoniseen, monumentaalisen sykähdyttävään, ei-neliskanttisuuteen perustuvaan muotokieleen ja oivaltavaan tilankäyttöön myös sisällä, mikäli suunnittelussa hyödynnettäisiin niiden suomia huikeita, jo valmiina olevia rakenteita, hosumatta.
Edellisessä arkkitehtuurikilpailuohjelmassa nykyiset rakenteet eivät lie olleet lähtökohtana, mikä oli näköalattomuutta ja suuri sääli. Sellainen törsäily ei käy enää, kun jo tiedämme maailman ja luonnon kestokyvyn hauraan tilan.
Ei meillä ole pelkkiä ilmastovelvoitteita, vaan vastuu elämän säilyttämisestä.
Marita Henriksson
Ilmajoki