Vuonna 1997 olin valmistumassa rakennusarkkitehdiksi Vaasan teknillisestä oppilaitoksesta. Vasabladet teki juttusarjaa Mansikkasaaren kehittämisestä. Lehden mukaan ihmiset kokivat, että alue ei ollut arvoisessaan käytössä. Tein kolmen opiskelukaverini kanssa visioita aiheesta ja ne julkaistiin keväällä 1997.
Tuosta hetkestä on nyt 26 vuotta. Olen koko tämän ajan työskennellyt Vaasassa suunnittelun, rakentamisen ja kehittämisen parissa. Mansikkasaari on toiminut taustana, jota vasten olen peilannut monia hankkeita niin Vaasassa kuin muuallakin.
Olen miettinyt, onko kohtuullista, että aluetta tai hanketta kehitetään sukupolven ajan ja kaikkia osapuolia miellyttävään ratkaisuun ei päästä. Ymmärrän, että Mansikkasaari, Hietalahden puukatsomo, Saippuatehtaan alue, musiikkitalo, rantarakentaminen ja viimeksi Raastuvankadun yhtenäiskoulu ovat monimutkaisia asioita. Lain mukaan on toimittava, ihmisiä halutaan kuulla ja valitusoikeus kuuluu demokratiaan.
Mutta kun kaikki on tutkittu ja käsitelty, niin mielestäni sen jälkeen on aika ajaa asia päätökseen. Päätös ei koskaan ole kaikkien mielestä oikea, mutta se pitää kuitenkin tehdä.
Uskon, että isotkin muutokset ovat mahdollisia. Esimerkiksi Tampere on parin vuosikymmenen aikana ajanut läpi vaikutuksiltaan suuria hankkeita kaupungin kehittämiseksi, kuten Rantatunneli, Näsijärven rannan täytöt ja tekosaari, raitiotieverkosto ja rautatien päälle rakennettu tapahtuma-areena tornitaloineen. Hankkeisiin on liittynyt intohimoja puolesta ja vastaan, mutta ne on toteutettu.
Nykyään Tampere on pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki, joka vetää puoleensa ihmisiä ja yrityksiä. Vaikka mittakaava Tampereen ja Vaasan välillä on eri, niin asenne ja määrätietoisuus voivat silti olla samoja.
Vaasassa on kaupunkimainen keskusta, meri kiinni kaupunkirakenteessa, kansainväliset vientiyritykset, lentokenttä ja satama, monikulttuurisuus, yliopisto, paljon opiskelijoita, rantareitit, saaristo ja maailmanperintöalue. Nämä positiiviset asiat puuttuvat suurimmalta osalta Suomen kaupungeista.
Vaasan päättäjiltä, poliitikoilta ja viranomaisilta vaaditaan päättäväisyyttä ja rohkeutta, ehkä vähän jyräämistäkin. Hankkeet on vietävä päätökseen, vaikka kaikki eivät samaa mieltä olisikaan. Meillä suunnittelijoilla, kehittäjillä ja rakentajilla on myös vastuu hankkeiden edistämisestä. On huomioitava oman liiketoiminnan ohella muidenkin osapuolten näkökulmat. Jokaisen vaasalaisen asukkaan ja yhdistyksen pitää muistaa, että kehittyvä kaupunki mahdollistaa vanhojen rakennusten säilyttämisen, ekologisesti kestävän ympäristön rakentamisen ja monet muut asiat, jotka koemme tärkeiksi. Mahdollisuus vaikuttaa ja oikeus valittaa ovat arvokkaita asioita, niitä ei saa käyttää väärin.
Vaasalla on niin hyvät edellytykset kehittyä, että emme saa itse heittää kapuloita rattaisiin estääksemme pyörää pyörimästä.
Toivon, että vielä ennen eläkeikää ajan veneellä Mansikkasaaren ohi ja huomaan, ettei minun tarvitse enää muistella näitä opiskeluaikaisia juttuja.
Juha Koivusalo
rakennusarkkitehti
Vaasa