Kaikki keinot on otettu käyttöön laajan päivystyksen saamiseksi Vaasan keskussairaalaan. Ruotsin kieli, tsek, potilasturvallisuus, tsek, pitkä matka, tsek-tsek. Koko repertuaari on käytössä pehmitystyössä: Ensin on suututtu, sitten loukkaannuttu ja lopulta uhriuduttu.
Näistä millään ei näytä olleen vaikutusta, siispä Vaasan keskussairaalan puolustajat ottivat käyttöön liioittelun. Jopa Kristiinankaupungin kaupunginhallitus antoi virallisessa lausunnossaan ymmärtää, että Seinäjoen keskussairaalassa ruotsinkielisellä potilaalla on suurin piirtein hengenlähtö lähellä. (Ilkka 24.8.)
Ihmishenkiä pelastavasta sairaalasta tuo on alhaisesti sanottu, vaikka tarkoitus olisi ainoastaan lisätä kierroksia lobbaukseen.
Kun Seinäjoen keskussairaalan mollaaminen ei tuottanut tulosta, alkoi osa korostaa yhteistyötä ja Seinäjoen hyvyyttä. Lopputoteama tosin oli, että mitään ei haluta Seinäjoelta pois, vaan molemmille pitää saada kristillinen tasajako, kumpaisellekin sairaalalle täsmälleen sama laajuus.
Tämä kuulostaisi huomattavasti uskottavammalta, ellei osa puolustajista olisi aiemmin väittänyt, että päätös laajan päivystyksen sairaalasta tehdään Seinäjoen ja Vaasan välillä.
Kuka tällaista on sanonut? Se on keksitty täysin vaasalaisin voimin. Seinäjokea on esitetty laajan päivystyksen sairaalaksi, eikä missään muualla kuin Vaasassa ole ehdotettu sille vaihtoehdoksi Vaasaa.
Vaasa puolustaa ymmärrettävästi omaansa ja Vaasan seudun kansanedustajat ovat puolensa valinneet. Eteläpohjalaisedustajat taas on laitettu puun ja kuoren väliin ja tiristetty heistä umpidiplomaattinen tasajako -kanta irti.
Jättäisin koko kinastelun omaan arvoonsa ja odottaisin kierroksen päättymistä levollisin mielin, ellei kaiken keskellä pieni epäluulo olisi hiipinyt mieleen: noinkohan vaan tässä taas käy niin, että Seinäjoki häviää Vaasan rajulle lobbaukselle? Käytäväpolitiikka kaataisi Seinäjoen laajan päivystyksen sairaalaan.
Tämä asetelma on vanhan liiton poliitikoilla hyvinkin muistissa, eikä ole ihme, että kaikkeen muuhunkin, mitä Vaasasta esitetään, suhtaudutaan äkkiä varauksella.
En pidä Vaasa-Seinäjoki -asetelmasta ja olen puolustanut kaupunkien yhteistyötä. Aiemmin olen pitänyt hyvänä ajatuksena myös kolmen pohjalaismaakunnan uusperhettä. Onko sitä syytä kannattaa, jos sairaalakiista näyttää, että tärkeintä on vain yhden etu? Idealistisesti olen halunnut nähdä pohjalaismaakunnilla paljon yhteistä hyvää ja yhteistä saavutettavaa.
Eteläpohjalaiset eivät ole suurella joukolla provosoituneet Vaasasta tulleista väittämistä ja on ehkä oltu liiankin tuudittautuneita pelkästään odottamiseen. Sen sairaalakärhämä on kuitenkin saanut aikaan, että yhteistyö tulee olemaan taas vaikeampaa.
Sairaalakiista näyttää toteen senkin, että sisäisesti riitelemällä maakunta häviää aina. Nyt hävisi Pohjanmaa. On melkein hupaisaa, millä innolla Vaasa ja Mustasaari ovat nyt tekemässä uusia askelmerkkejä kuntaliitoksen eteen. Jyrkän ein tilalle on tullut ehkä. Enää voi jossitella, olisiko suur-Vaasa ollut laajan päivityksen sairaaloiden listalla mukana. Tilanteesta voi ottaa opiksi Etelä-Pohjanmaallakin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Vaasa saisi myös laajuutensa, mutta en halua sen tapahtuvan Etelä-Pohjanmaan kustannuksella. Perustelut ovat Seinäjoen puolella.
SATU TAKALA