Vaa­sa­lais­äi­ti Neea Leh­ti­mä­ki, 22, halusi pitää kil­pa­jää­kie­kon elä­mäs­sään – Rat­kai­su löytyi 240 ki­lo­met­rin päästä lap­suu­den­ko­dis­ta ja kas­vat­ta­ja­seu­ras­ta

Neea Lehtimäki pelaa jääkiekkoa naisten mestiksessä kaukana Vaasasta. Nemi-tytär matkustaa yleensä äitinsä mukana peleihin ja häntä hoivaavat isovanhemmat äidin ollessa jäällä.

Kuva: Janne Illman

Keskimäärin joka toinen perjantai Neea Lehtimäki pakkaa Vaasassa autoon pienen Nemi-tytön ja jääkiekkovarusteensa ja suuntaa 8-tietä etelään. Hän lähtee Euraan pelaamaan naisten mestisjääkiekkoa. Niin hän on tehnyt jo reilun vuoden.

Lehtimäki, 22, pelasi Vaasan Sportissa naisten liigaa syksystä 2018 aina kevääseen 2021. Kausi 2021–22 häneltä jäi väliin akillesjännevamman ja raskauden vuoksi.

– Odotin kieli pitkällä paluuta joukkueeseen, mutta Sport putosi naisten liigasta keväällä 2022. Sitten loppui koko joukkue.

Naisten jääkiekkoa on Vaasassa pyörittänyt Vaasan Sportin Juniorit ry. Kesäkuussa 2022 juniori-Sport ilmoitti, ettei se aseta naisten edustusjoukkuetta kaudelle 2022–23. Pelaajia ei ollut riittävästi.

Lehtimäkeä harmitti. Hän oli äitiysvapaalla, ja pelaaminen poltteli edelleen. Lopettaminen ei ollut vaihtoehto.

– Jääkiekko on rakas laji ja iso osa elämääni. Halusin jatkaa kilpailullisella tasolla, Lehtimäki perustelee.

Ratkaisu löytyi lapsuudenkodista ja kasvattajaseurasta.

"Meillä on peli, tulet pelaamaan!"

Lehtimäki ja hänen kaksi jääkiekkoilevaa veljeään ovat kasvaneet Kiukaisissa, Eurassa. Siellä toimii Panelian Raikas -niminen seura, jonka ainoa laji on 1950-luvulta lähtien ollut jääkiekko. Myös Lehtimäen sisarukset aloittivat PaRassa.

– Pieni seura, pieni paikkakunta. Ei siellä ollut omaa ryhmää jokaiselle ikäluokalle saati sitten joka ikäluokan tytöille. Pelasin poikien kanssa, Lehtimäki kertoo.

Hänen vanhempansa asuvat yhä Kiukaisissa. Lehtimäki oli äitiysvapaallaan käynyt usein lapsuudenkodissaan ja alkoi miettiä, olisiko mahdollista pelata PaRassa. Se ratkaisisi lapsenhoitopulmatkin.

– Laitoin entiselle valmentajalleni viestin, että voisin tulla jäälle kokeilemaan, kun olen Kiukaisissa. Valmentaja innostui, ettei mitään kokeiluja, meillä on peli, tulet pelaamaan! Yritin sanoa, etten ole ollut jäällä yli vuoteen. No, siitä tuli aika nopea paluu sarjapeleihin.

Nemi oli kolme kuukautta äitinsä palatessa jäälle.

– Se oli mahdollista, kun synnytyksessä ei sattunut pitkää toipumista vaativia asioita ja Nemi oli terve, Lehtimäki muistuttaa.

Win–win-tilanne

Lehtimäki pelasi viime kaudella vain PaRan kotipelit ja aikoo toimia samoin kuluvalla kaudella.

– Lähden perjantaina työpäivän jälkeen Vaasasta Kiukaisiin. Pelit ovat yleensä lauantaina ja sunnuntaina tai vain toisena päivänä. Vaasaan palaan sunnuntai-iltana. Vanhempani huolehtivat Nemistä, kun olen pelissä.

Vaasan ja Panelian jäähallin välimatka on noin 240 kilometriä. PaRalla on naisten mestiksessä kotipelejä keskimäärin joka toinen viikonloppu. Välillä kotiotteluita on kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, joita seuraa parin, kolmen viikonlopun vieraspelijakso.

– Ei tämä kaikkein kevyin ratkaisu ole, mutta vanhempani pääsevät viettämään aikaa Nemin kanssa, minä pääsen pelaamaan ja täydennän joukkuetta. Win–win, Lehtimäki kuvailee.

Lehtimäki ehti pelata naisten liigaa Sportin lisäksi Kuortaneen valmennuskeskusjoukkueessa.

– Joskus mietin, että olisi kiva yrittää vielä liigajäilläkin. Se vaatisi paitsi paikkakunnan vaihtamista myös nykyistä suurempaa panostusta urheilullisen arjen järjestämiseksi. Tavoitteellinen jääharjoitus pitäisi olla kolme, neljä kertaa viikossa, ja tilaa pitäisi olla palautumisellekin. Muuttaminen oli yksineläjänä helppoa, mutta nyt pitää ajatella muutakin perhettä. Puolisollani on työ Vaasassa.

– Vaasassa en ole päässyt jäälle, joten ylläpidän fyysistä virettä muun muassa kuntosaliharjoittelulla. Siihen päälle tulevat perhearki, opinnot ja päivätyö. Ei kuvio liigatasolla onnistuisi.

Vaasan tilanne huolestuttaa

Pelaajapula oli ratkaiseva tekijä Sportin naisten edustusjoukkueen lopettamisessa, eikä Sportilla ole edustusjoukkuetta valtakunnallisessa sarjassa kuluvallakaan kaudella.

– Ei pelaajapula keväällä 2022 puskista tullut. Meillä oli todella pieni pelaajarinki pitkään jo paljon aikaisemmin, Lehtimäki puuskahtaa.

– Tyttö- ja naispelaajia ei kerta kaikkiaan tullut Vaasaan, kun Sportilla ei ollut tarjota mitään vetovoimatekijää. Tilanne ei ole siitä muuttunut, ja olen huolestunut. Silloin tarjolla oli sentään valtakunnallisessa sarjassa pelaava joukkue, nyt ei ole sitäkään.

Neea Lehtimäki ei näe äitiyttä jääkiekkoilun esteeksi. – Ajankäyttö on järjestelykysymys, Lehtimäki tuumaa. Sylissään hänellä on tytär Nemi, joka on vuoden ja kaksi kuukautta.

Kuva: Janne Illman

Sportin naisjoukkueessa – kuten niin monessa muussakin naisten joukkueessa – vallitsi myös krooninen rahapula.

– Suomessa jopa liigatasolla naiset maksavat päästäkseen pelaamaan. Tietenkään asian ei pitäisi olla niin, mutta huomaan itsekin tottuneeni siihen, Lehtimäki huokaisee.

– Oma tilanteeni ei oikeastaan ole muuttunut. Minun ei tarvitse PaRassa maksaa täyttä kausimaksua, kun pelaan vain kotipelit enkä pääosin harjoittele joukkueen kanssa. Ajomatkat Kiukaisiin menevät omaan piikkiin.

Naisten jääkiekkosarjoista naisten liiga on jo alkanut. Naisten mestis alkaa 16. ja Suomi-sarja 23. syyskuuta. Valmennuskeskusjoukkue Team Kuortane pelaa naisten liigassa, alavutelainen APV naisten mestiksessä ja seinäjokelainen S-Kiekko Suomi-sarjassa.