Savukone tekee lavan edustasta utuisen, kun jazzmusiikki vaihtuu The Weekndin High for This -kappaleeseen. Reunassa oleva spottivalo syttyy ja Nina astelee lavalle lähes kymmenen sentin koroissa. Hän nostaa päätään ja vilkaisee yleisöön viettelevästi.
Muutamasta nurkasta kuuluu vislausta, kun sirot kädet avaavat rintaliivien hakaset. Nina pyörähtelee tangolla, ja musiikki voimistuu. Vain sekunteja myöhemmin hän on polvillaan lattialla.
– Mustelmia tulee etenkin sääriin. Korkokengissä tanssiminen on aika vaikeaa. Jos jalka luistaa, niin silloin sattuu nilkkaan. Yritän ostaa hyviä korkokenkiä, jotta jalat eivät puutuisi, Nina kertoo esiintymisensä jälkeen.
Useamman vuoden Lady Pinkissä työskennellyt vaasalaisnainen haluaa pitää matalaa profiilia ja esiintyy sen takia keksityllä nimellä.
Nina ei halua paljastaa ikäänsä, mutta kertoo Lady Pinkin striptease-tanssijoiden olevan 20–30-vuotiaita.
– Perhe ja ystäväni tietävät, missä olen töissä. Se ei ole siitä kiinni, ettenkö uskaltaisi puhua työstäni. En vain halua mainostaa sitä tuntemattomille. Monet sanovat vain työskentelevänsä baarissa, Nina kertoo.
Vaaleaverikön mukaan ihmisten suhtautuminen strippiklubeihin on viime vuosina muuttunut. Samaa sanoo Lady Pinkin omistaja Renato Mangs.
– Se ei ole enää tabu. Aikaisemmin ihmiset pelkäsivät strippiklubeja. He ajattelivat asioiden olevan kuten elokuvissa ja uskoivat huhuihin. Nykyään etenkin nuoret suhtautuvat strippiklubeihin avoimesti, Mangs kertoo.
Nuorimmat asiakkaat ovat juuri täyttäneet kahdeksantoista ja iäkkäämmät ovat eläkeikäisiä. Lauantai-iltana yhdessä pöydässä istuu nelihenkinen seurue, ilmeisesti kaksi pariskuntaa.
– Kun meillä on naisten ilta, tunnelma on aina katossa. Muualta tulevat miestripparit esiintyvät usein eri rooleissa, kuten poliiseina ja palomiehinä. Huhtikuun alussa kokeilemme sekoitusta, eli illan aikana esiintyy sekä mies- että naisstrippareita, Mangs toteaa.
Asiakasmäärät nousevat kaupungissa olevien tapahtumien jälkeen. Kesäisin Lady Pink täyttyy polttariväestä ja Uumajasta tulevista asiakkaista.
Vaikka strippiklubien lukumäärä on laskussa, Mangsin sanojen mukaan Vaasassa menee hyvin. Lady Pink on toiminut kaupungissa yli 30 vuotta, ja baari on edelleen auki viitenä päivänä viikossa.
– Viikollakin asiakkaita riittää, kun businessmiehiä tulee kaupunkiin, Nina toteaa.
Nina on tällä hetkellä klubin ainoa suomalainen eroottinen tanssija. Naisia Lady Pinkiin rekrytoidaan agenttien kautta. Jotkut viipyvät Vaasassa pari viikkoa ja jotkut kuukauden.
–Agenttifirmat tuntevat Lady Pinkin ja tietävät, millaiset naiset sopivat tyyliimme, Mangs kertoo.
Viitenä päivänä viikossa työskentelevä Nina meikkaa ja laittaa hiuksensa aina kotona. Esiintymisasut valitaan itse ja ne puetaan päälle juuri ennen työvuoron alkua.
– Tällä hetkellä suosiossa ovat body-asut. Mekot ja hameet eivät ole enää in, Nina kertoo.
Yläpuolella on kyltti, jossa lukee "Privat". Pieniä huoneita on kolme, ja intiimejä tansseja halutaan usein viideksitoista minuutiksi tai puoleksi tunniksi.
– Välillä tulee outoja pyyntöjä. Silloin sanomme vain, että meillä ei ole sellaisia palveluja, Nina kertoo.
Privaattihuoneissa on ovien sijaan verhot. Tällä taataan naisten turvallisuus.
– Jos asiakas ylittää kielloista huolimatta rajan, lähdemme pois huoneesta. Jos jotain tapahtuisi, niin huudamme apua. Kaikki baarityöntekijät ovat myös järjestyksenvalvojia, Nina kertoo.
Ninan ei ole tarvinnut koskaan pelätä. Örveltäjiä Lady Pinkissä ei Mangsin mukaan nähdä.
– Meillä on aina rauhallista eikä kukaan halua ongelmia.
Kiireisenä iltana esityksiä on 5–10 minuutin välein. Tänä lauantaina niitä on harvemmin, sillä paikalla on enää viisi asiakasta.
Yksi tanssijoista pyytää tippiä viereisestä pöydästä.
– Tipin antaminen ei todellakaan ole pakollista, Mangs kertoo.
Kello on yksi yöllä. Noin viisikymppinen mies tilaa drinkin ja kävelee punahiuksisen naisen kanssa nurkkapöytään.
– Istumme, juomme drinkkejä ja keskustelemme elämästä. Sitä meidän työ on, Nina kertoo.
Kun Nina aloitti työt, hän puhui vain ruotsia. Ensimmäisenä työpäivänä häntä hermostutti. Se kuitenkin katosi melko nopeasti. Nyt hän taitaa suomen ja englannin.
– Nuorelle naiselle tämä on kuin kävisi yökerhossa. Tanssimista ja muutama drinkki, mutta siitä saa palkkaa, hän toteaa.
Nina pärjää palkallaan, mutta hän ei halua kertoa tuloistaan tarkemmin.
– Tämä on tietynlainen välietappi. Haluan vielä opiskella ja tehdä muita töitä.
Iho kuultaa läpi mustasta neuletakista. Nina venyttelee lavan reunassa ja odottaa seuraavaa tanssiaan.
– Monet luulevat, että täällä tapahtuu kaikenlaista, kun ulospäin paikka on niin underground-tyylinen. Jos he tulisivat käymään, huomaisivat he melko nopeasti, että meno ei olekaan niin ronskia.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran V:sa-kaupunkiliitteessä 24. maaliskuuta.
JANETTE LITMANEN