Tämän talven ja kevään aikana on jälleen julkaistu monia Vaasan seudulla asuvien kirjailijoiden teoksia. Osa kirjoista myös sijoittuu Vaasaan. Poimimme tähän esittelyyn muutamia niistä.
Vaasalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Anne Salovaara on valinnut uutuuskirjansa aiheeksi nuorten elämän.
Nuortenromaani Rakkauden roadtrip ilmestyy huhtikuun lopussa. Sen julkaisija on kemiläinen Atrain & Nord.
– Tämä romaani on niin puhdas rakkaustarina kuin vain voi olla. Rakkausromaaneista ajatellaan usein, että niitä lukevat vain tytöt ja naiset. Ehdottomasti myös aikuisten, miestenkin, kannattaisi lukea tämä kirja. Silloin he ehkä ymmärtäisivät nuorten maailmaa paremmin, Salovaara sanoo.
Lukio-opettajana Salovaara työskentelee päivittäin nuorten kanssa. Äidinkielen kursseilla keskustellaan paljon, joten hän pääsi kirjaa kirjoittaessaan helposti solahtamaan teinien ajatusmaailmaan. Hän poimi myös oppituntien keskusteluista ajatuksia, puhetyylejä ja ilmaisuja.
– Tätä kirjaa oli hauska kirjoittaa. Yritin saada mukaan aiempaa enemmän huumoria. Repliikeissä laitoin kirjan päähenkilöt puhumaan nykynuorten kieltä.
Vakaviakin teemoja
Rakkauden roadtrip kertoo 16-vuotiaasta Zarasta, joka lähtee perheensä kanssa vanhalla asuntoautolla kuukaudeksi lomareissulle Eurooppaan.
Zaran toiveissa on tavata matkan aikana poikaystävää Riccardoa Roomassa. Mukaan matkalle tulee yllättäen täysin vieras tyyppi, 17-vuotias, ongelmanuoreksi leimattu Valde, jonka läsnäolo tiivistää tunnelmaa asuntoautossa.
Rakkauden lisäksi romaanissa käsitellään hyvin ajankohtaisia teemoja, kuten nettideittailua, liian huoletonta kännykänkäyttöä, vanhempien alkoholinkäyttöä, nuorten pahaa oloa ja sen purkamisen tarvetta sekä rasismia.
– Valde on romanitaustainen, suomalainen poika. Mietin kauan, voinko ottaa hänet kirjani henkilöhahmoksi. Romanejahan ei juuri ole suomalaisissa romaaneissa.
Salovaara halusi kuitenkin käsitellä rasismia ja selvitti, että muualla Euroopassa romanien kohtelu voi olla vielä syrjivämpää kuin Suomessa. Se ratkaisi asian, sillä kirjassa seikkaillaan ympäri Eurooppaa ja henkilöhahmoja voi laittaa erilaisiin tilanteisiin.
Jännittääkö kirjailija-opettajaa, mitä omat oppilaat sanovat uutuuskirjasta?
– Aina palaute jännittää vähän.
Kevään 2025 kirjoja Vaasasta tai seudun kirjailijoiden kirjoittamia
* Anne Salovaara: Rakkauden roadtrip. Nuortenromaani.
* Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt. Romaani.
* Harri V. Hietikko: Plutoniumin puolitusina. Romaani.
* Marjo Ojalammi: Tulen tytär. Romaani.
* Eve Littow: Maitoa samasta astiasta. Runokokoelma.
Romaani Vaasan palon mysteeristä
Kun Marjo Ojalammi ensimmäisen kerran näki Vaasassa Pyhän Marian kirkon rauniot 45 vuotta sitten, ne tekivät häneen lähtemättömän vaikutuksen.
– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Kun kävin raunioilla uudelleen joitakin vuosia sitten, aloin tosissani pohtia, onko Vaasan palosta kirjoitettu ja minkä verran. Etsin tietoa sekä tavallisista kirjastoista että yliopistojen kirjastoista. Yllätyin vähäisestä tuloksesta.
Jurvassa varttunut Ojalammi oli jo kirjoittanut neljä Pohjanmaalle sijoittuvaa romaania. Vaasan palo kutkutti kirjailijan mieltä.
Vaasan palo elokuussa 1852 tuhosi valtaosan kaupungista, ja palossa sai surmansa kuusi ihmistä. Tulipalo sai alkunsa turvepehkuvarastosta, mutta palon tapahtumakulun selvittämiseen mahtui mutka jos toinenkin.
Ojalammi löysi yhden paloa käsittelevän, alun perin ruotsinkielisen romaanin, mutta siinäkin itse tulipaloa lähinnä vain sivuttiin. Tieto- ja tutkimuskirjallisuus antoi vähän enemmän, muttei tarpeeksi.
Hän otti yhteyttä vaasalaiseen paikallishistorioitsijaan Pentti Sukseen, joka innostui. Suksi toimitti Ojalammille vuonna 2006 julkaistun tutkimusraportin, jossa yli sadan vuoden vanha mysteeri sai viimein todennäköisen selityksen.
– Se oli aivan mahtava raportti, sain siitä kirjalleni pohjan. Silloin tosin mietin vielä, kirjoittaisinko romaanin vai tietokirjan, Ojalammi kertoo.
Fiktio täyttää aukkoja
Ojalammi vietti paljon aikaa arkistoissa tutkimassa erilaisia palosta kertovia lähteitä. Palaset alkoivat lopulta muodostaa varsin kattavan kuvan tapahtuneesta. Osa tiedoista oli keskenään ristiriitaista.
– Päätin kokeilla kepillä jäätä ja alkaa kirjoittaa romaania. Se on siitä ihanaa, että tiedon aukkoja voi paikata kaunokirjallisella käsittelyllä. Halusin kuitenkin, että teoksella on vahva faktapohja.
Tammikuun lopussa ilmestynyt Tulen tytär (Bona Anima) on kahdessa aikatasossa liikkuva romaani, jossa historialliset faktat ja henkilöt ovat mahdollisimman todenmukaisia. Historiallinen näkökulma on nuorehkon karjapiian, joka leimattiin nopeasti palon sytyttäjäksi.
– Palon jälkeisenä päivänä senaatille kirjoitetussa raportissa syytettiin Aurénin talon piikaa. Myös Vaasan trivaalikoulussa opettanut Sakari Topelius kirjoitti Helsingfors Tidningarissa, että syyllinen on ”muuan piika”.
Häpeä ja syyllisyys
Kirjan toinen päähenkilö on karjapiian kuvitteellinen jälkeläinen, jolle totuus Vaasan palosta alkaa selvitä vuonna 2006. Samalla hän saa selityksen häntä kalvaneelle, selittämättömälle syyllisyyden tunteelle.
Psykologiaa ja teologiaa opiskellut Ojalammi tekee kirjoittamisen ohessa terapiatyötä. Hän tietää, kuinka yleisiä syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat, etenkin naisilla.
Hänen mukaansa häpeä eroaa syyllisyydestä siinä, ettei tunne suoranaisesti kohdistu mihinkään, ihminen vain kokee olevansa hävettävä. Kokemus voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Tätä hän kuvaa uutuusteoksessaan.
Runotrilogia köyhyydestä
Vaasalainen runoilija Mikko Nevantakanen julkaisee omakustanteena tänä keväänä ensimmäisen osan köyhyydestä kertovasta runotrilogiasta.
Trilogian osat ovat Työttömien Ruokailu, Kulkukissa Kelan portailla sekä Sosiaalitoimiston Maskotti. Kaksi viimeistä osaa ilmestyvät syksyllä.
Runot kertovat köyhyydestä ja sen aiheuttamista ilmiöistä ja ongelmista.
– Työtön on sanana lokeroiva ja vähättelevä, ja siihen liitetään laiskuus ja päihdeongelma. Työttömyyteen liittyy paitsi vapaiden työpaikkojen vähäinen määrä, myös monet henkilökohtaiset tragediat, Nevantakanen kertoo tiedotteessa.
Trilogia perustuu työttömien ruokailussa ja toimeentulotukiyksikössä kuultuihin eri ihmisten kokemuksiin ja ajatuksiin köyhyydestä ja taloudellisesta ahdingosta.
– Olen kirjoittanut 20 runokokoelmaa sekä laulujen tekstejä. Kirjallisia esikuvani ovat olleet Mukka, Dostojevski, Kafka ja Hesse, jotka ovat uudistaneet kirjallisuutta ja ajattelua merkittävästi. Työttömyystrilogia syntyi, koska halusin pohtia ihmisyyttä sosiaalisen aseman ulkopuolelta. Kuka ihminen on, kun hänet riisutaan kaikista titteleistä ja statuksista?