Pilkkiminen on rauhoittava harrastus, jossa saa olla raittiissa ulkoilmassa ilman turhia huolia ja syödä hyvällä mielellä maukkaita eväitä. Näin kertoo yli 40 vuotta pilkkimistä harrastanut Raimo Kangas.
Kankaan mukaan uusien pilkkijöiden määrä on lisääntynyt paljon koronan myötä. Jäiden konkarilla on heille paljon vinkkejä. Esimerkiksi Gerbyn alue, Raippaluoto ja Köklot ovat hyviä kalapaikkoja.
– Vaasa on erittäin hyvää pilkkialuetta, josta löytyy monia hyviä apajia. Eteläinen kaupungin selkä eli tutummin Sundominlahti on paikka, josta tulee varmasti kalaa eikä siellä tarvitse turhanpäiten istua, hän kertoo.
Paras pilkkikausi on Kankaan mukaan helmi-maaliskuussa sekä jäätilanteen salliessa myös huhtikuussa ahventen kutuajan vuoksi. Sundominlahdesta hän on vuosien ajan saanut pilkkimällä ahventa, haukea ja kuhaa.
– Parhaimmillaan olen kantanut kotiin 20 kiloa ahventa, Kangas muistelee.
Tärkeitä neuvoja
Ennen pilkille lähtöä on jään paksuuden seuraaminen tärkeää ja tarkkaa puuhaa. Vaasan edustalla jäiden paksuuteen vaikuttavat meriveden korkeusmuutokset sekä saaristoalueiden poikkeavat merivirtaukset.
– Jään paksuuden voi tarkistaa esimerkiksi sääpalvelusta. Olen pilkkinyt kauan ja oma henkilökohtainen alarajani on 10 senttiä enkä sen alle koskaan itse menisi jäälle. Monella raja voi olla paljon korkeampi kuin minulla.
Kangas haluaa muistuttaa, että vaikka sääpalveluissa jään paksuudeksi ilmoitettaisiin esimerkiksi 20 senttiä, ei se tarkoita sitä, että jää on joka paikassa juuri sen paksuinen.
– Aina kannattaa olla varovainen, kokeilla rannalla jäätä ja vaikka katsoa, onko jäällä muita pilkkijöitä ja missä he ovat, Kangas lisää.
Kireitä siimoja
Uuden pilkkijän on Kankaan mielestä tärkeä ottaa mukaan pilkkivälineet ja kaira, naskalit kaulaan, pulkka tavaroiden siirtämiseen, kätevä reppujakkara eväille ja istumiseen sekä lämmin vaatetus.
– Ennen vanhaan kun aloitin pilkkimisen, siihen tarvittiin lupa jokaiselta paikalliselta kalastuskunnalta. Tänä päivänä pilkkiminen on kaikille vapaata. Pilkkireikää ei kuitenkaan saisi tehdä 50 metriä lähemmäs kalastusverkkoa, eikä toisten huviloiden rantoihin saa mennä, Kangas opastaa.
Kokenut kalastaja toivoo, että kaikki olisivat varovaisia jäillä ja ottaisivat kalaa vain sen verran kuin tarvitsevat.
– Jos ette tarvitse tai ette halua kalaa, päästäkää ne takaisin veteen. Myös roskat tulisi viedä aina roskikseen eikä jättää jäälle, joka sulaessaan pudottaa kaiken mereen, Kangas kehottaa.
Vaasassa toimii kaksi isoa kalastuskerhoa, Pilk Kings ja Vaasan urheilukalastajat, joiden toiminnassa Kangaskin on mukana. Kerhoilla on kursseja ja kilpailuja myös kesäisin. Lisäksi he hoitavat kalastuspaikkoja upottamalla ihmisiltä saatuja joulukuusia kaloille kutualustoiksi.
– Vanhan uskomuksen mukaan kalamiehelle ei saa toivottaa onnea, vaan pitää toivottaa kireitä siimoja, Kangas kertoo.
Emilia Kovanen