Minun on tehtävä tunnustus. Vaikka sanotaan, että Vaasa näyttää parastaan kesäisin, olen itse pitänyt kotikaupunkiani aina hieman tylsänä tähän vuodenaikaan.
Kaunistahan merenrantakaupungissa on, mutta tylsää, jos ei ole mahdollisuutta karata saareen, huvilalle tai veneelle viettämään aikaa.
Tämä uskomukseni kumpuaa vuosikymmenen takaisista kokemuksista, kun vietin täällä ensimmäisiä kesiä. En millään löytänyt kaupungista itselleni tekemistä. Tyhjät kesäkadut tuntuivat yksinäisiltä. Voi olla, että menoa ja meininkiä oli tuolloinkin tarjolla, mutten ollut vielä vaasalaistunut tarpeeksi löytääkseni sen luo.
Tänä kesänä havahduin pohtimaan mielikuvaani, kun työkaverini kertoi listanneensa pitkän rivin Vaasan seudun kesätapahtumia.
Päiväkodin kesälomakausi pakotti puolestaan katsomaan kaupunkia turistin silmin, kun etsimme lapsiperheelle sopivaa tekemistä lomapäiviin.
Kyllähän täällä tapahtuu, ja paljon! Niin paljon, että jouduin aivan pysähtymään: Onko mielikuvani Vaasan kesästä sittenkään ajan tasalla?
Uskomukset värittävät elämäämme ihan kaikilla osa-alueilla. Niitä syntyy jatkuvasti lisää kokemustemme ja kohtaamistemme kautta.
Vaikka moni uskomus juontaa juurensa lapsuuteen, myös aikuisiällä luomme niitä koko ajan lisää.
Uskomukset itsestä ja muista voivat haastaa ihmissuhteita. Näin käy erityisesti silloin, kun jäämme jumiin mielikuviin, jotka pohjautuvat nykyhetken sijaan menneisyyteen.
Useimmat meistä kasvavat ja muuttuvat, ottavat opiksi ja tekevät seuraavalla kerralla asiat paremmin. Mielikuva toisesta voi kuitenkin olla sama kuin vuosia sitten.
Jos oletamme ja ajattelemme toisesta automaattisesti pahinta, saatamme itse olla esteenä kuormittavan elämäntilanteen tai ihmissuhteen parantumiselle.
Aiempien kokemustemme pintaan nostamat tunteet eivät toki ole vääriä, mutta niitä kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan. Jonkin pitää aina muuttua, jotta muutos saadaan liikkeelle. Joskus muutos voi tapahtua omissa uskomuksissa.
Kannustan sinuakin pysähtymään, jos saat itsesi kiinni ajattelemasta elämääsi rajoittavaa uskomusta.
Kysy silloin itseltäsi: Miksi ajattelen näin? Perustuuko uskomukseni ajantasaiseen tietoon, vai onko mieleni napannut sen matkaan menneisyydestä?
Oletanko aina pahinta? Voisinko ottaa rohkean, uteliaan asenteen ja ajatella asiasta tai ihmisestä uudella tavalla?
Kirjoittaja on Uusperheneuvoja ja LCF Life Coach.