Tiistaina ne taas äänestettiin. Vuoden Urheilija vuosimallia 2015. Aihe, mikä herättää aina keskustelua puoleen tai toiseen.
Valinnan tekevät urheilutoimittajat, mikä on toisaalta oikein, sillä he jos ketkä tietävät oman alansa. Vai tietävätkö?
Tuulettaja epäilee, että ei todellakaan aina tiedä. Viime viikolla jo spekuloin aiheesta ja ehdokkaista, joten eipä tämän vuoden voittajasta sen enempää, vaan katsotaan hieman taaksepäin historiaan.
Agility ehdolle? Tässä vaiheessa Tuulettaja ei voi vielä puhua voittajasta, sillä valinta julkistetaan lehden ollessa painossa. Silti hyvämaineisen palkinnon taakse kasautuu aikamoisia epäkohtia.
Mikko Ilonen, Suomen ykkösgolfaaja, oli viime vuonna lähellä voittaa, mutta osa toimittajista ei pidä golfia urheiluna, eikä äänestänyt Ilosta lainkaan.
Toimittajakööri valitsi kuitenkin vuoden 2008 Vuoden Urheilijaksi ampujan. Keke Rosbergin valintaa 1982 kritisoitiin sillä, että autourheilu ei ole urheilua, mutta ravihevosia ollaan nyt vaatimassa ehdokkaiksi ihmisten rinnalle.
Niinpä, pian ovat agilitykoiratkin ehdolla Vuoden Urheilijaksi.
Keihäskansa. Suomessa keihäänheittäjät on usein listan kärjessä, vaikka maailmalla keihäänheitossa kilpailee vain muutama kymmenen urheilijaa, ja voittoon voi riittää yksi onnistunut heitto kesän aikana.
Esimerkkinä vuosi 1990 ja Päivi Alafrantti. Samaan aikaan kymmeniä huippuotteluita pelaava jalkapalloammattilainen ei päässyt edes kärkilistalle.
Vuonna 1995 valinta osui Jari Litmaseen, vaikka ansioiden ja menestyksen perusteella Litti olisi voitu valita lähes joka vuosi 90-luvulla.
Sami Hyypiä on toinen jalkapalloilija, joka on ansainnut palkinnon. Hän sai kunnian 2001. Silti esimerkiksi Jari Kurri ja Teemu Selänne on ohitettu, vaikka heidän saavutuksiaan NHL:ssä ei tulla ehkä koskaan rikkomaan.
Ei edes muiden kansallisuuksien pelaajien toimesta.
Modernit pannassa. Perinteiset lajit ovat äänestyksessä vahvoilla. Modernit lajit ovat monesti tuoneet kunniaa ja mestaruuksia, silti ne jäävät pahasti paitsioon.
Äänestäjäkunta kun on hyvin usein vähän vanhempaa ja perinteistä koulukuntaa kannattavia urheilutoimittajia.
Hiihtolajit, yleisurheilu, paini yms. ovat aina olleet suosikkeja äänestäjien parissa. Joukkueurheilijan on taas lähes mahdotonta nostaa itsensä äänestyksissä kärkipäähän.
Pulinaa riittää. Yksi asia on kuitenkin lähes varma. Ensi vuoden sykähdyttävin urheiluteko on jo suoritettu. Ihmeitä saa tapahtua, jos nuorten leijonien maailmanmestaruus jää jollekin teolle kakkoseksi.
Kuka sitten kunnian saakin, niin Vuoden Urheilija herättää taas kovasti keskustelua. Twitterissä lienee #VäärinValittu kohtuullisen suosittu hashtag tänäkin vuonna.