Osa kansasta tuntuu elävän rinnakkaistodellisuudessa. He keskustelevat kuplassa itsensä kanssa. Ovat päätyneet varmuuteen, että korona ja Ukrainan sota eivät ole synnyttäneet mitään painetta julkiseen talouteen. On muka törsätty.
Maata puolustetaan pitämällä valtio kunnossa, sitä mieltä ovat kaikki. Jotta näin olisi, tukipilareiden pitää olla kunnossa. Keskeisimpiä niistä ovat yritystoiminta, kansalaisten ostovoima, kattava terveydenhuolto, opetustoiminta ja viime kädessä Puolustusvoimat.
Kaikki nuo tahot saivat kriisien keskellä paljon tukea edellisellä hallituskaudella. Olisiko pitänyt olla antamatta? Olisiko kansalaiset pitänyt jättää rokottamatta ja yksin isoine sähkölaskuineen? Olisiko pitänyt perua soteuudistus ja vähentää opiskelijoiden tukia. Olisiko pitänyt kertoa armeijalle, että ette te lisää rahaa tarvitse.
Sota on kaukana. Käytännössä jokainen suomalainen kaivaa tukien jälkeenkin kukkarostaan syvemmältä kuin ennen kriisejä. Nyt sitten vielä vaaditaan kuuden miljardin leikkauksia, vaikka koronakaan ei ole kokonaan taputeltu eikä eurooppalaisen sodan loppuminen kajasta edes horisontissa.
Suomella ei ole ollut valmiina rahastoa kriisien aiheuttamien yllättävien kulujen kattamiseen.
Jos yksittäisellä kansalaisella ei ole rahaa pakolliseen remonttiin, hän ottaa velkaa. Tai hän antaa kaiken kaatua. Valtio ei voi niin tehdä. Sillä pitäisi olla uusien kriisien varalta toinen kuusi miljardia sukanvarressa. Kokoomuksen antamassa neuvottelulistassa puolueille ei mainita siitä mitään. Ehkä uusikin hallitus varautuu ottamaan lisää velkaa, jos jossakin taas räjähtää.
Vaikka Venäjä häviäisi sodan, se rakentaisi armeijansa uudestaan. Venäjän ja Neuvostoliiton entiset osat ovat vastakin Kremlin kiikarissa. Suomen valtion on oltava vahvempi kuin koskaan. Nato ei riitä. Tarvitaan elinvoimainen kansa.
Osmo Kahari (sd.)
Kurikka