Lempipoliitikkoni tällä hetkellä ei löydy Suomesta. Hän on Kanadan pääministeri Justin Trudeau, liberalipuolueen edustaja, jolla on uusi tapa tehdä politiikkaa.
Hän on politiikan supertähti, joka paitsi profiloituu napakasti, osaa yleisönsä ottamisen. Tällä viikolla hän heitteli yläfemmoja tyttöjen jalkapallojoukkueen kanssa. Hän halailee pandoja, nyrkkeilee, näyttelee, tanssii ja osaa lähestyä hyvin tavallisia ihmisiä.
Jotain samaa oli kokoomuksen puheenjohtajaksi kaksi vuotta sitten kruunatussa Alexander Stubbissa, joka oli kuin rocktähti Sibelius-talossa. Scriptin Hall of Fame soi, kun hän juoksi yleisönsä sekaan.
Soittolistat uusiutuivat. Stadionrock on vaihtunut kotimaiseen räppiin. Elastisen sanat "Mun ei täydy, vaan mä saan." taisivat osua vähän väkinäisesti ehdokkaaksi asettuneeseen Petteri Orpoon, jolle Stubb hävisi puoluejohtajakilpailun eilen Lappeenrannassa.
Tavallaan syy ei ole henkilössä, mutta tavallaan siinä on kaikki syyt. Stubb on karismaattinen, kansainvälinen, esiintymistaitoinen ja suuren kansansuosion poliitikko.
Se mitä hän ei ole, on asioidenhoitaja niillä alueilla, jotka eivät nappaa. Ulkoministerinä hän oli hyvä ja ulkomaankauppaministerinä hän olisi varmaan suosionsa huipulla. Se kiinnostaisi ja London School of Economicsin tohtori olisi siihen kaikin puolin pätevä.
Stubb on ollut väärässä paikassa. Henkilökohtaista kiinnostusta ei ole ollut tarpeeksi valtiovarainministerin tehtäviin. Pahojakin mokia on pyydelty anteeksi ylimielisesti.
Puoluejohtajana hän teki, kuten johtajan pitääkin, keräsi ympärilleen tiimin. Valitettavasti näytti siltä, että tiimi on ollut liian myötäsukainen johtajalleen. Vaikeat asiat ovat jääneet vähälle puntaroinnille ja kansan edessä tuli yllätyksiä. Puolueen harmaat eminenssit käänsivät peukalot alaspäin.
Jotain putoaminen todistaa Suomesta. Elävänä tikkatauluna olon jälkeen persoona piilotettiin. Pääministeri alkoi jopa puhua hi-taam-min. Ukkopuolueesta joku kai neuvoi niin. Siihen ei olisi pitänyt alistua.
Puhuessaan Stubb oli eilen altavastaajan roolissa. Viimeksi kolmas puheenvuoro oli paalupaikka kisaan, nyt se oli jäähyväispuheenvuoro. Vitsit eivät niin naurattaneet, valitsijat olivat kääntäneet selkänsä. Suurimmat aplodit hän sai nöyränä poikana, kun kehotti kunnioittamaan äänestystulosta ja sitten pulinat pois.
45 prosenttia äänistä kakkoskierroksella takaa Stubbille kunniallisen väistymisen tehtävästä. Ei tullut noloa loppua. Mediassa Stubbin lähtöä ennakoitiin koko kevät. Yllätys oli, ettei Stubb hypännyt ionnekin vihreälle oksalle. Ehkä läpipiirin vakuutukset, kova kilpailuvietti tai loppukirikyky pitivät hänet kisassa mukana.
Tyhjänpäälle hän ei putoa. Orpo järjestelee ministeripaikat uusiksi, kun ottaa itse valtiovarainministerin salkun Stubbilta. Myös keskustassa on tulossa luvatusti kierrätystä. Siinä on paikka muillekin. Seinäjoen Paula Risikolta varmasti kysytään.
Rivikansanedustajana Stubb ei joutune olemaan ainakaan kauaa. Ellei se kiinnosta, onhan aina Euroopan parlamentti, jonne hänet valittiin koko maan äänikuninkaana lähes 150 000 äänellään 2014, juuri ennen kokoomuksen edellistä puoluekokousta. Petri Sarvamaa Suomeen ja Stubb tilalle? Euroopasta löytynee hänelle muutakin houkuttelevaa, samoin kotimaan liike-elämästä.
Kaksi vuotta sitten kokoomus valitsi Stubbin vetovoiman pärjätä vaaleissa. Nyt ei vaalien valttikortti ole selvä.
SATU TAKALA