Erityisesti menneenä kesäkautena olen tehnyt yhä oudoksuttavampia havaintoja liikennekurista. Oikeasti paremminkin nimeäisin ilmiöt liikennekurittomuuksiksi. Sinänsä rauhallisena ja maalaisoloistaan idyllisessä kotikylässäni Järviseudulla kantatien varrella olen tehnyt yhä uhkarohkeampia moottorikulkuneuvoilla ”taiteilijoita”, lue; liikenteen vaarantajia.
Pitäjän pääkylän halki kulkeva kantatie on muuttunut kotvan aika yhä enemmän kokeilevien ja yhä nuorempien motoristien, kaksipyörämopoilijain ja henkilöauton kuljettajien kulkuraitiksi. Ilmiö on saanut kylmiä väreitä iholleni seuratessani kaahajia kotimme ikkunasta ja kevyen liikenteen väylällä kävellessäni.
Hiljaisena pidetyssä maalaispitäjässä on totuttu rauhalliseen kulkuun kantatien ohittaessa kyläkeskuksen. Nyt 2025 kesäkaudella liikenteen ajonopeudet ovat sekä autoilijoilla, motoristeilla, kuin kaksiratasmopoilijoilla kohonneet pääkaistalla selvästi ylinopeuksiksi. 27. syyskuuta iltapäivällä näin huippuröyhkeän ohituksen, kun motoristi lähti taajaman keskustan raitilla pyörällään henkilöauton ohituksen noin 100 kilometrin tuntivauhdissa. Oli ohittajan onnea hänen juuri ja juuri pääsynsä henkilöauton ohi ennen ensimmäisen vastaantulevaa pääraitin tulijaa. Yhtä kummallisia urheusnäytöksiä on perätysten polkuyöräilijänuorten ajot letkassa liki toisiaan ja yhden keskijonopyöräilijän näyttäessä urheasti ajoaan vain takarenkaan varassa pyörä kohotettuna suoraan yli pääkorkeutensa.
Pisteenä iin päälle nostan etenkin viikonloppuisin nuorten ensiautollaan kaahailut 60 km/h rajoituskaistalla pitäjämme keskustassa. Mitä näistä ”urhoollisista” nuorista ajoneuvonkuljettajista ajatella, kun minkäänlaista liikenteen valvontaa ei koko kesäkaudella kantaieraitillamme ole. Siinäpä pulmia, joiden ei toivo johtavan toistuessaan loukkaantumisiin ja/tai surmanajoihin.
Jouko Pesonen
Lehtimäki, Alajärvi