Olen pitkään seurannut erilaisia paneelikeskusteluja televisiosta ja tullut samaan tulokseen, kuin monet muutkin. Keskustelukulttuuri on usein ala-arvoista, kun ei noudateta hyvän keskustelun tapoja.
Yleensä näihin paneelikeskusteluihin valitaan sellaisia henkilöitä, joiden luulisi hallitsevan hyvän keskustelun periaatteet. Usein tässä on epäonnistuttu. Keskustelukulttuuri on useinkin täysin sopimatonta näytettäväksi yleisölle. Eniten tähän voi vaikuttaa paneelikeskustelun vastaava juontaja, jonka pitäisi ennen lähetyksen alkua kerrata keskustelijoille hyvän keskustelun periaatteet.
Nämä periaatteetteet kaikkia keskustelijoita. Ei osallistuva ministeri, tai kansanedustaja saa ottaa ohjaksia käsiinsä. Ne kuuluvat paneelista vastaavalle juontajalle. Tästä huolimatta liian usein monet paljastavat alkeelliset keskustelutaitonsa. Varsinkin poliittisissa paneelikeskusteluissa tilanne usein kuumenee niin, etteivät osallistujat pyydä puheenvuoroja, vaan kaikki puhuvat yhtä aikaa ilman puheenjohtajan lupaa. Sellainen puhe yleensä puuroutuu niin ettei siitä saa kukaan selvää, joten se on ajan haaskausta.
Keskustelun kannalta pahimpia ovat niin sanotut välihuutelijat, jotka eivät anna itsestään, eikä asiastaan kovinkaan hyvää kuvaa. Päinvastoin he antavat sivistymättömän ja ylimielisen kuvan.
Olen itse takavuosina toiminut monenlaisten tilaisuuksien juontajana. Kohtelin kaikkia samanarvoisesti, enkä antanut ylittää puheaikoja, vaikka yritystä siihen olikin. Ennen paneelia selvitin osallistujille pelisäännöt joita noudatetaan ja pidin niistä kiinni. Valtaosa yleensä noudatti ohjeita kiitettävästi, mutta poikkeuksiakin oli.
Yleisön ja TV- katsojien kannalta on aika ikävää seurata huonoa paneelikeskustelua, josta on vaikea tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi vaaleja varten.
Puhe- ja keskustelutaidon opetusta on ollut pitkään saatavilla ja siihen on kehitelty soveltuvia malleja, jotka sopivat paneelikeskusteluihin ynnä muihin tilaisuuksiin.
Seppo Takala
Seinäjoki