Tulin hyvin ravituksi henkisesti ja fyysisesti, kun Suomen suurin ja komein festivaali Provinssi juhlittiin viikonloppuna ties monennenko kerran. Aurinkoinen Törnävänsaari pullisteli kulttuurista nauttivaa iloista juhlakansaa, aina yleisöennätykseen asti.
Festivaali on yksi kulttuurin ja taiteen esittelyalusta, jossa musiikki toimii usein päätähtenä ja sisäänheittäjänä, mutta sen kylkeen on liimattu myös muita kulttuurin muotoja ja itseilmaisun tapoja; aluetaidetta, performansseja, installaatioita. Ulkoilmassa vain taivas on luovuuden rajana. Kirjaimellisesti.
Taiteeseen kuuluu, että se nostattaa tunteita, ajatuksia ja tunnelmia. Seinäjoen asemanseudun taideteoksien ympärillä käyty julkinen keskustelu on siitä hyvä esimerkki. Ensinnäkin on hienoa, että taiteeseen on panostettu ja toisekseen, että siitä vaihdetaan mielipiteitä. Mitäänsanomaton ei aiheuta puheita.
Aina kulttuuriympäristöstä käytävän keskustelun ei tarvitse koskea mitään massiivista kokonaisuutta. Kaupungintalon kulmassa olevan puun vaaleanpunainen valaistus herättää joka talvi erilaisia näkemyksiä. Siitä kuulemma tulee kaupungintalon infoon reippaasti palautetta. Ihmisiä kiinnostaa, miltä asuinympäristö näyttää.
Politiikassa kulttuuri mielletään usein toissijaiseksi asiakokonaisuudeksi, joka jää talouden, soten ja kilpailukyvyn jalkoihin. Ministerien salkunjaossa kulttuuriministerin salkku näyttäytyy kevyenä. Mielestäni perusteetta, kulttuurihan on kaikkea sitä, mitä me olemme ja mitä me tulemme olemaan.
Teoksilla ja tapahtumilla voidaan ilmaista mielipiteitä ja asenteita ja ottaa kantaa politiikkaan tai koettuihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Toisinaan se voidaan kokea epämiellyttävänä ja pahimmillaan poliitikot saattavat vaatia jopa sensuuria. Olen itsekin joskus osallistunut keskusteluun, jossa vaadittiin poliitikoille enemmän päätösvaltaa siitä, minkälaisia taidenäyttelyitä meillä järjestetään.
Vapaassa demokratiassa ei tietenkään poliitikkojen kuulu päättää näyttelyjen tai taiteen sisällöstä, vaan kulttuuria luodaan moniäänisesti taloudellisista tai poliittista intresseistä riippumatta. Kuitenkaan taiteen tai kulttuurin varjolla ei saa tehdä mitä tahansa. Ihmisarvo on jakamaton myös taiteessa. Jakamaton se pitäisi olla myös politiikassa.
Antti Knuuttila (vas.)
E-P:n hyvinvointialueen valtuutettu,
kaupunginvaltuutettu