Vietin viime viikon Baijerissa. Oli kuumaa, yli 30 astetta. Ilmastonmuutos etenee.
Kuumentunut oli poliittinenkin ilmapiiri. Lehdet kauhistelivat uusnatsilaisia sävyjä viljelevän puolueen AfD:n (Vaihtoehto Saksalle) kannatuksen nopeaa kasvua. Mecklenburg-Vorpommernin osavaltiovaaleissa se sai yli 20 prosenttia ja heti perään Berliinissä 12. Menettäjä oli Angela Merkelin CDU.
Mitä ilmeisimmin äärioikeisto marssii ensi vuonna liittopäiville, elleivät maltilliset porvarit saa rivejään järjestykseen. Nyt keskustaoikeistolaiset ovat ilmiriidassa keskenään.
Tulilinjalla on Merkel. Hän myöntää tappioiden keskeiseksi syyksi anteliaan pakolaispolitiikkansa ja lupailee tiukennuksia. Ehtiikö katumus vaikuttaa, jää nähtäväksi.
Jos Merkel kukistuu, menee samalla hänen valtiovarainministerinsä Wolfgang Schäuble eli kaksi Euroopan vaikutusvaltaisinta poliitikkoa. Se järisyttäisi EU:n jo valmiiksi haurastuneita rakenteita.
Äärioikeiston elpyminen johtuu kansainvaelluksesta Eurooppaan. Miljoona viime vuonna oli liikaa suurelle ja rikkaalle Saksallekin. Pienemmät ja köyhemmät rakentavat aitoja rajoilleen. Kaikki kipuilevat kotoutus- ja palautusongelmien kanssa.
Samalla järkkyy yhteiskuntien sisäinen sopu. Ääripäät vahvistuvat.
”Ääriliikkeillä” tarkoitetaan yleensä vain niitä, jotka vaativat rajoja kiinni ja muukalaisia ulos ja harjoittavat vihapuhetta ja joskus väkivaltaakin.
Toisellakin laidalla on äärimieltä. Suomen valtamedian sananvalinnat solvattaessa ja halveksittaessa maahanmuuttoon kriittisemmin suhtautuvia ovat vain hiukan sivistyneempiä kuin rasistien somessa rehottavan vihapuheen.
Uusnatsijärjestö Suomen vastarintaliike piti Helsingin rautatieaseman edessä pientä mielenosoitusta lippuineen. Ohikulkija sanoi yhdelle lippumiehelle, mitä tästä ajatteli ja sylkäisi perään. Tämä provosoitui ja potkaisi miestä, joka kaatui, löi päänsä ja muutaman päivän päästä kuoli. Mieltenkuohu on ymmärrettävä muuten paitsi mittasuhteiltaan.
Totta kai ennestään väkivaltaiseksi tunnetun natsin teko pitää tuomita ja ansaitsee kovan rangaistuksen. Järjestönkin saa kieltää, vaikka se tuskin toimintaa estää ja on lainsäädännöllisesti vaikeaa. Eihän rikollisiin moottoripyöräjengeihinkään kuulumista ole saatu kriminalisoiduksi. Kiellot auttaisivat jonkin verran ja rauhoittaisivat mielialaa. Mutta ihmisiä on vaikea kieltää olemasta jotakin mieltä.
Tärkeintä olisi nyt rauhoittua. Ei muutaman kymmenen natsiaatteisiin höyrähtäneen touhuilu sentään demokratiaa uhkaa.
Huolta on syytä kantaa toisenkin laidan aggressiivisuudesta. Ylen Kirsi Heikel kuulusteli Juha Sipilää kuin epäiltynä osasyylliseksi asema-aukion surmaan. Paljon julkisuudessa esiintyvä suulas ja sekavapuheinen mediatutkija Anu Koivunen raivosi Hesarissa: Sipilä on rähmällään rasistien edessä, kun tuomitsi samassa tiedotteessa myös kahden irakilaisen turvapaikanhakijan Otanmäessä tekemän murhan. Perusmaltillinen Sipilä sanoikin, että myös mediassa olisi syytä katoa peiliin, jos jyrkkenevä kahtiajako oikeasti huolettaa.
Samaa viestitti hienosti Sauli Niinistö YK:sta käsin.
Kari Hokkanen
Kirjoittaja on professori ja Ilkan entinen päätoimittaja.